Valokuidulla voidaan kuluttajille tarjota jopa 10 Gbit/s -nopeustason liittymiä. Tällaisia laajakaistaliittymiä kutsutaan usein termillä kuitu kotiin (FTTH).
• FTTH (Fiber to the Home), kuitu kotiin. Valokuitukaapeli tulee omakotitalossa rakennuksen tekniseen tilaan tai kerrostalossa asuinhuoneistoon.
Vaikka kaikki runkoverkot perustuvat valokuituun, on Suomessa valtaosa koteihin menevien yhteyksien loppuosasta toteutettu muulla tavoin kuin valokuidulla. Toteutukset voidaan jakaa kahteen ryhmään: kuitu talojakamoon (FTTB) tai kuitu katujakamoon (FTTC tai FTTN).
• FTTB (Fiber to the Building), kuitu talojakamoon. Valokuitukaapeli tulee kerros- tai rivitalon tekniseen tilaan, josta yhteyden loppuosa asuinhuoneistoihin (sisäverkko) on toteutettu yleiskaapeloinnilla tai perinteisellä kuparisella puhelinkaapeloinnilla. Sisäverkon omistus ja vastuu sen toiminnasta kuuluu taloyhtiölle.
• FTTC tai FTTN (Fiber to the Curb/Node), kuitu katujakamoon. Valokuitukaapeli tulee useampaa kiinteistöä palvelevaan alue- tai katujakamoon, josta yhteyden loppuosa on toteutettu perinteisellä kuparisella puhelinkaapeloinnilla. Jakamon ja kiinteistön välisen tilaajayhteyden omistaa ja siitä vastaa teleoperaattori. FTTC-toteutuksessa puhelinkaapeloinnin osuus on suurempi kuin FTTB:ssä, eli valokuitu jää tällöin kauemmas käyttäjästä. Tämän vuoksi FTTC:llä ei saavuteta yhtä korkeita nopeuksia.
Näiden lisäksi nopeita kiinteitä laajakaistayhteyksiä toteutetaan käyttäen kaapeli-TV-verkkoa, jossa uusimmat DOCSIS-tekniikat mahdollistavat jopa yli gigabitin latausnopeuden. Myös kaapeli-TV-verkon runkoyhteydet on toteutettu valokuidulla, jotta voidaan tarjota riittävän nopeus ja kapasiteetti useille yhtäaikaisille käyttäjille. Valokuituyhteys tulee yleensä useita rakennuksia palvelevaan korttelijakamoon, josta käyttäjille menevä yhteyden loppuosa on toteutettu koaksiaalikaapelilla.
Uudet teknologiat vauhdittavat kuparia
Perinteisellä ADSL-tekniikalla voidaan saavuttaa 20 Mbit/s nopeustaso vielä noin puolentoista kilometrin etäisyydellä operaattorin laitetilasta. Jos taas etäisyys on huomattavasti suurempi, esimerkiksi 5 km, jää nopeus vain noin 2 megabittiin. Tämä johtuu siitä, että kuparikaapelissa kulkeva signaali vaimenee enemmän kuin valokuidussa ja on alttiimpi ulkoisille häiriöille.
Uusia kupariverkkoa hyödyntäviä teknologioita on kehitetty aktiivisesti valokuidun rinnalla. Uudet yhteystekniikat mahdollistavat kuparitilaajayhteyksien hyödyntämisen nopean laajakaistan tarjonnassa, kun samalla rakennetaan valokuituverkkoa lähemmäs koteja ja lyhennetään kupariverkon osuutta yhteydestä. Esimerkiksi VDSL2-tekniikalla toteutetun FTTC-yhteyden maksiminopeus voi olla yli 100 Mbit/s, jos kupariverkon osuus on riittävän lyhyt, enintään muutamia satoja metrejä. Tästä kehittyneempi Vplus taas voi tarjota jopa yli 300 Mbit/s nopeuksia.
Lyhyissä FTTC-yhteyksissä sekä FTTB-yhteyksissä, jossa perinteistä kupariverkkoa on vain talon sisäverkossa, voidaan ottaa käyttöön esimerkiksi G.fast tai XG-fast -tekniikoita. Niiden avulla päästään useiden satojen megabittien nopeustasoon, parhaimmillaan jopa yli gigabitin.
Tällä hetkellä Suomessa uudet tekniikat ovat operaattoreilla testikäytössä, joten niitä ei vielä ole yleisesti tarjolla. Jos taloyhtiön sisäverkko on toteutettu Ethernet-yleiskaapeloinnilla, on gigabitin nopeustason saavuttaminen mahdollista jo nykyisillä verkkolaitteistoilla.
Langattomuus on vaihtoehto
Tilaajayhteyksiä voidaan toteuttaa myös langattomien tekniikoiden avulla, jos olemassaolevaa tilaajayhteysverkkoa ei ole tai uuden verkon rakentaminen on olosuhteiden vuoksi vaikeaa tai kustannuksiltaan liian kallista. Tällöin valokuitu tuodaan operaattorin yhteyspisteeseen, josta eteenpäin yhteys asiakkaan kotiin tai toimipaikkaan toteutetaan radioteitse.
Langattomassa yhteydessä voidaan käyttää vapaita taajuuksia (esim. WLAN/Wi-Fi) tai mobiilikäyttöön varattuja 3G- tai 4G-taajuuksia. Nopeustaso jää selvästi vaatimattomammaksi verrattuna kiinteään verkkoon, mutta useimmiten langattomien tekniikoiden avulla voidaan tarjota peruskäyttöön sopivia yhteyksiä sellaisille alueille, joille kiinteän verkon tarjontaa ei muuten olisi lainkaan. Tulevaisuudessa seuraavan sukupolven matkaviestinteknologia 5G mahdollistaa nopeampia langattomia yhteyksiä, mutta sekin tarvitsee silti pohjakseen valokuitua.
Koteihin tarjottavissa langattomissa laajakaistayhteyksissä voidaan käyttää suurikokoisia, kiinteästi asennettuja ja suuntaavia antenneja, joiden avulla saadaan yhteys toimimaan luotettavasti ja nopeasti. Mukana kuljetettavilla mobiilipäätelaitteilla, joissa ei ole ulkoista antennia, tämä ei välttämättä onnistu yhtä hyvin.
Suomessa kiinteästi asennettuja WLAN/Wi-Fi-laajakaistayhteyksiä ei juuri ole käytössä. Kuparipohjainen lankapuhelinverkko on Suomessa aikoinaan rakennettu hyvin kattavasti lähes joka kotiin, mutta sen kautta ei voida tarjota kaikkialle kovin nopeita yhteyksiä. Kun vanhaa verkkoa on purettu, on operaattoreita velvoitettu tarjoamaan korvaavaksi palveluksi vähintään vastaavanlaatuinen 3G- tai 4G- mobiililaajakaistayhteys.
Monissa Keski-Euroopan maissa WLAN/Wi-Fi-yhteyksien käyttö on yleisempää, koska harvaan asutuille seuduille ja syrjäisiin kyliin ei ole aiemmin rakennettu muuta verkkoa. Suomessa taas käyttäjän sijaintipaikasta riippumaton mobiililaajakaista on ollut muuta Eurooppaa suositumpaa (liittymät älypuhelimiin, tabletteihin jne.).
Yhtenä uusista langattomista ratkaisuista tilaajayhteyksien nopeuttamiseen on niin sanottu Hybribi-DSL-LTE, joka yhdistää kiinteän kupariverkon ja langattoman 4G-yhteyden yhdeksi liittymäksi. Perustason nopeus tuotetaan kiinteän verkon kautta ja kun hetkellisesti tarvitaan suurempia nopeuksia, käytetään rinnalla LTE-verkkoa.
Lähteitä:
Nokia Solutions and Networks Oy, Ericsson AB
Finnet: Suomi tarvitsee kuitua
