Laitoin intoa puhkuen SIM-kortin tuliterään kännykkääni ja testasin nopeutta: vain neljän megan saapuva ja 0,25 megan lähtevä nopeus - kuuluvuuskin parhaimmillaan kaksi tolppaa ja välillä ei mitään. Onneksi en luopunut lankaliittymästäni, sillä sitä pitkin laajakaistan nopeus sentään on 16 megan nopeudella saapuva ja kaksi megaa lähtevä, joten etätöiden tekeminen on edes jotenkin mahdollista.
Tarvitsen vettä ja sähköä, mutta myös kuitua
Olen vuodesta 2009 lähtien painiskellut Viestintävirastossa nopean laajakaistan saatavuuden edistämiseksi erityisesti harvaan asutuilla alueilla.
Olemme jakaneet valtiontukia laajakaistahankkeille samanlaisilla syrjäseuduilla, missä itsekin asun. Vaikka kotoani on kauppaan kahdeksan kilometriä, on yhdyskuntatekniikka hyvällä mallilla. Sähkö tulee ilmajohtoja pitkin viimeiset 500 metriä, kunta on rakentanut vesijohdon jo 80-luvulla ja tuliterään jätevesiviemäriinkin olisi mahdollista liittyä 200 metrin päässä.
Toimiva tietoliikenne ei tunnu kiinnostavan alueen päättäjiä. Uskotaan siihen, että mobiililaajakaista ratkaisee tilanteen ilman, että asialle on tarpeen tehdä mitään. Itseäni suorastaan pelottaa hetki, jolloin lankaliittymää ei enää ole. Mitä sitten teen?
Koska teidän kuntaan tulee valokuitu?
Osassa Suomen kunnista, erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa, valokuituun perustuvaa nopeaa kiinteää laajakaistaverkkoa on lähdetty rakentamaan, ja kunnat ovat mukana rahoittamassa hankkeita. Miksi näin? Kuntapäättäjät ovat selkeästi havainneet, että toimivat tietoliikenneyhteydet ovat elinehto, kun etäisyydet taajamiin ovat pitkiä. Tyytyväisyys nopeisiin ja luotettaviin tietoliikenneyhteyksiin on näissä kunnissa huomattavan korkea.
Kuntapäättäjä, hae valtiontukea valokuituun nyt
Valtiontukea valokuituinvestointeihin on nyt entistä helpompi saada. Tukea voidaan myöntää verkkoinvestoinnin rahoittamiseen kaikille sellaisille alueille, joilla ei jo ole nopeaa laajakaistaverkkoa. Tuki tulee myös lähemmäksi käyttäjää: tuen ulkopuolelle jää enää viimeinen 100 metriä ja tähänkin on mahdollista saada verotuksessa kotitalousvähennystä.
Valtiontuki edellyttää, että kunta tukee valokuituverkkoinvestointia omalla osuudellaan, joka on joko 8, 22 tai 33 prosenttia tuettavan verkon kustannuksista. Investointi palvelee kunnan asukkaita, työntekijöitä ja elinkeinoelämää vuosikymmenien ajan ja tuo siten tuloja kuntaan.
Tulevaisuuden ratkaisujen aika on nyt. Tukea on tarjolla vielä tämän vuoden ajan eli päätökset hankkeisiin mukaan lähtemisestä pitää tehdä kunnissa nopeasti.
22.3.2018
Kirjoitus on julkaistu alunperin Viestintäviraston blogissa.
Teksti: Päivi Peltola-Ojala, Twitter (at)PeltolaOjala, Viestintäviraston johtava asiantuntija
