Tarkastelu koski yritystoiminnan monipuolistumista, työllisyyden, palvelujen ja vaikutusmahdollisuuksien paranemista, sisältäen tieto- ja viestintäteknologian saavutettavuuden, käytön ja laadun parantamisen maaseutualueilla. Ohjelmaa koskevat tiedot ovat vuosilta 2014-2018 ja tausta-aineistona on käytetty uusimpia tilastoja, jotka eivät useinkaan yllä aina vuoteen 2018 asti.
Maaseutuohjelman vuoteen 2018 mennessä päättyneissä hankkeissa syntyneiden uusien työpaikkojen määrä on jäljessä tavoitteesta, mutta jos otetaan huomioon käynnissä olevien hankkeiden tulokset, ollaan lähellä tavoitetta. Manner-Suomen maaseutuohjelma-alueen kaikkien maaseutuyritysten lukumäärä on laskenut aavistuksen verran ohjelmakauden alkuun verrattuna. Työpaikkojen ja uusien yritysten syntymistä tulisi siis vauhdittaa. Sikäli kun ongelmana on vähäinen kiinnostus yritysten perustamiseen, sitä voidaan pyrkiä vahvistamaan panostamalla kehittämistoimenpiteisiin esimerkiksi paikallisen omaehtoisen kehittämisen ns. Leader-toiminnalla. Ohjelmakauden alkupuolella työpaikkoja on syntynyt erityisesti teollisuuden aloilla, joten lisäpanostus olisi paikallaan erityisesti palvelualan yrityksiin ja työpaikkoihin, sillä se tukisi elinkeinojen monipuolistamistavoitetta. Koulutustoimenpiteeseen panostaminen ja yhteistyön lisääminen maaseudun yritysten ja yleisemmän tutkimus- ja kehittämistoiminnan kanssa voisi edesauttaa kasvuyritysten lisääntymistä.
Leader-toimintatavan kattavuus maaseutuasukkaiden keskuudessa on ylittänyt tavoitteen, ja hankkeistus on onnistunut erittäin hyvin, sillä sen toteuma-aste tavoitteeseen nähden on jo 70 %. Lea-derin kautta rahoitettavien yritystukien tavoite on jo ylitetty. Sen sijaan syntyneiden uusien työpaik-kojen osalta ollaan jäljessä tavoitteesta. Tässä ohjelman vaiheessa voisi olla perusteltua kohdistaa toimia siihen, että saadaan kehittämistoimilla liikkeelle sellaista yritystoimintaa, jossa työllistävyys olisi tähänastista voimakkaampaa, esimerkiksi palvelualoilla.
Laajakaistahankkeiden toteuma suhteessa tavoitteeseen on edistynyt hyvin, sillä vuoden 2018 loppuun mennessä niistä oli toteutunut jo 76 %. Ohjelman toimenpiteet ovat siten ilmeisen oikeansuuntaisia ja vastaavat laajakaistan kysyntään. Tällä toimenpiteellä on parannettu ratkaisevasti laajakaistayhteyksien saavutettavuutta siellä, missä markkinatoimijoilla ei ole ollut riittävää kiinnostusta tämän palvelun tarjoamiseen. Laajakaistayhteyksien rakentaminen on nimenomaan laadun parantamista, sillä mobiiliverkot eivät ole Suomen maaseudulla kattavia etäisyyksistä ja maaston korkeuseroista johtuen, eivätkä niiden tehot riitä esimerkiksi digitaalisten palvelujen edellyttämään samanaikaiseen, kaksisuuntaiseen viestintään.
Maaseudulla nopeaa laajakaistayhteyttä ei rakenneta markkinaehtoisesti ja on vaarana, että maaseudun asukkaat jäävät tulevaisuudessa ilman palveluja yhteyksien puuttuessa. Kansallinen rahoitus maaseudun laajakaistahankkeille loppui vuoden 2018 lopussa. Rahoitustarve on edelleen suuri. Tällä hetkellä riittävän nopeasti toimivan yhteyden saatavuus vaihtelee paljon alueittain. Paras saatavuus Manner-Suomessa on Kainuussa ja sielläkin vain 54 prosentilla kotitalouksista on huippunopea valokuituyhteys.
Maaseudun ongelmana on edelleen se, että tietoliikenneyhteydet ovat hitaammat kuin muilla alueilla, eikä julkisesti tuettu laajakaistayhteys ulotu käytännössä rakennuksiin asti, vaan edellyttäisi monilta vähävaraisilta maaseudun asukkailta heidän käytettävissä oleviin varoihinsa nähden suurta panostusta. Laajakaistahankkeita tulisi jatkaa siten, että nopea yhteys saataisiin kaikille asutuille alueille, ja liittymät mahdollistuisivat myös vähävaraisille maaseudun asukkaille.
Palveluja ja paikallista, pienimuotoista infrastruktuuria kehittävät toimenpiteet ovat lähteneet liikkeelle hyvin, etenkin Leader-toiminnan toimesta. Julkisten ja yksityisten palvelujen keskittyessä ja vetäytyessä pois maaseudulta uusille palveluratkaisuille on selvästi tarvetta. Leaderin tuella on mm. tehty peruspalvelujen kehittämissuunnitelmia. Mikäli mahdollista, tämän toimenpiteen rahoitusta tulisi vahvistaa jäljellä olevalla ohjelmakaudella.
Ohjelma ei mahdollista suoraa panostusta peruspalveluihin, kuten sosiaali- ja terveystoimeen tai turvallisuuspalveluihin, joiden saavutettavuudessa ja saatavuudessa on vuonna 2017 toteutetun Maaseutukatsauksen kansalaiskyselyn perusteella puutteita. Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseen kohdistuu kuitenkin suuria paineita tulevien kansallisten uudistusten vuoksi. Alueille olisi hyödyllistä voida suunnitella kunkin paikan omista lähtökohdista käsin sitä, miten maaseudun uusi tilanne otetaan vastaan, ja erityisesti miten maaseudun yhteisöt ja kansalaistoimijat voivat olla mukana palvelujen järjestämisessä. Uusi tilanne tulee edellyttämään myös palvelujen järjestämisen sopimusosaamista.
Ohjelman toimet ovat kokonaisuudessaan olleet oikeansuuntaisia, sillä vaikka ohjelman työpaikkata-voitteesta ollaan jäljessä, maaseudun työllisyyden kehitys on kokonaisuudessaan ollut varovaisen myönteistä. Suurimmat haasteet ovat harvaan asutulla ja ydinmaaseudulla, joten ohjelman painotus näille alueille on oikean suuntainen, ja sitä kannattaa jatkaa. Maaseutuohjelman vaikutusten kytkös työllisyysasteen kehitykseen on hankala erottaa muista vaikuttavista tekijöistä kuten työvoimapolitiikasta ja etenkin suhdannekehityksestä. Nettovaikutuksen laskeminen edellyttää isoja aineistoja verrokkeineen, ja useiden muuttujien yhtäaikaista tarkastelua, eikä sen tekeminen käynnissä olevalle ohjelmalle ole järkevää vaikutusten hitaudenkaan vuoksi. Laajemman, maaseutuohjelmien aluetalous- ja työllisyysvaikutusselvityksen (Manner-Suomen maaseudun kehittäisohjelmien… 2019) mukaan etenkin yritystukien kohdalla on osoitettavissa, että näillä toimilla on kiistatonta työllistävää vaikutusta – analyysin mukaan ohjelmakaudella 2007-2013 yhden miljoonan euron panostuksen nettovaikutus tuetuissa yrityksissä oli 14,2 työpaikkaa enemmän, kuin näissä yrityksissä muuten olisi syntynyt uusia työpaikkoja.
Ohjelma on luonut uusia työpaikkoja ja taloudellista aktiviteettia, ja siten edistänyt työllisyysasteen nostamista tavoitetasolle. Ohjelman panostuksilla on syntynyt uusia yrityksiä ja työpaikkoja, joilla on lievennetty alueellista keskittymiskehitystä. Koulutuksella on parannettu maaseudun toimijoiden asemaa työmarkkinoilla, ja kykyjä perustaa yrityksiä. Palvelujen kehittäminen on mahdollistanut maaseudulle asumaan jäämisen, ja turvannut tulevaisuudennäkymiä. Työpaikkaomavaraisuutta ja maaseudun yritysten kasvumahdollisuuksia on turvattu. Ohjelman eri toimenpiteiden yhteisvaikutuksella on osaltaan hidastettu alueiden negatiivista kehitystä ja käännetty kehitystä posi-tiiviseen suuntaan samalla, kun myös yleinen talouskehitys on maassa parantunut. Osassa alueita on jo puutetta osaavasta työvoimasta.
Ohjelman toimet ovat oikeansuuntaisia myös sikäli, että maaseudun köyhyys on vähentynyt suhteessa kaupunkien köyhyyteen. Ydinmaaseudulla ja harvaan asutulla maaseudulla on kuitenkin edelleen enemmän köyhyyttä suhteessa kaupunkeihin. Ohjelman työllistävää ja yrittäjyyttä edistävää toimintaa tulee jatkaa vähintään entisellä volyymilla. Koska ohjelma ei erityisesti aktivoi passiivisia maaseudun asukkaita, se saattaa asettaa passiivisemmat maaseudun asukkaat eriarvoiseen asemaan jo valmiiksi aktiivisempien kanssa. Vaikka ohjelma ei ole sosiaalirahastotyyppinen, enemmän huomiota voitaisiin kohdistaa passiivisempien maaseudun asukkaiden saamiseen ohjelman piiriin. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi paikallisten toimijoiden rohkaisemista kehittämään Leader-hankkeita, jotka kohdistuisivat syrjäytyneisiin tai syrjäytymisvaarassa oleviin henkilöihin – luonnollisesti Leader-ryhmän omien linjausten puitteissa. Toinen mahdollinen tapa voisi olla esimerkiksi Maaseutuohjelman Verkostotoiminnan räätälöiminen passiivisemmille alueille siten, että sillä pyrittäisiin vahvistamaan toimijoiden kykyä osallistua kehittämiseen. Toisaalta ohjelman mahdollista vinoutta valmiiksi aktiivisemmille maaseudun asukkaille lieventää se, että alueellisesti ohjelman toimenpiteet kohdistuvat heikommat edellytykset omaaville (ydin- ja harvaan asutun maaseudun) alueille.
BKT-kehityksen sijasta arvioinnissa tarkasteltiin arvonlisäystä asukasta kohden. Ajanjaksolla 2014–2016 luvuissa ei juurikaan tapahtunut muutoksia, ja ero kaupunkialueiden hyväksi säilyi. Kasvuyritysten lukumäärä kertoo myös aluetalouden kehityksen tilasta. Myös se osoittaa, että taloudellista aktiviteettia on enemmän kaupunkialueilla, eikä ero maaseutualueisiin ole merkittävästi pienten kasvuyritysten yhteenlasketulla henkilöstömäärän kehityksellä mitattuna pienentynyt. Laajemman, maaseutuohjelman kauden 2007-2013 työllisyys- ja aluetaloudellisia vaikutuksia koskevan tutkimuksen mukaan maaseutuohjelman yritysrahoituksen kohdennus on ollut sekä alueiden kasvua vahvistavaa, että myös pyrkinyt aktiivisesti kääntämään taantuvien alueiden kehitystä parempaan suuntaan. Tällä perusteella voidaan todeta, että maaseutuohjelman toimenpiteet ja niiden kohdennus ovat oikeansuuntaisia ja ne tasapainottavat maaseutualueiden kehitystä muuhun maahan verrattuna.
Edellisen ohjelmakauden aluetalous- ja työllisyysvaikutuksia koskeneessa tutkimuksessa todettiin (Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmien aluetalous- ja työllisyysvaikutusten… 2019, 236), että nämä vaikutukset kanavoituvat eri tavoin ja eri vahvuisina riippuen alueen toimialarakenteesta sekä yritysten ja maatilojen lukumäärästä, sillä erityisesti yritysrahoitus siivilöityy alueelle sen toimi-alarakenteen kautta. Tästä syystä maaseudun kehittämisohjelmassa korostuu alueellisen räätälöinnin ja paikkaperusteisen politiikan merkitys. Myös eri tukimuotojen keskinäisiä painotuksia voisi sovittaa vielä paremmin kunkin alueen tarpeisiin. Työllistävyysvaikutuksensa vuoksi koulutus- ja tiedotustoimenpiteen resurssia voisi harkita vahvistettavaksi.
Lue lisää: Maaseutuohjelma 2014–2020 : aluetalouteen ja työllisyyteen liittyvien toimenpiteiden arviointi
