Ohjelman aluetaloutta ja työllisyyttä tukevilla toimilla tavoiteltiin sosiaalista osallisuutta, köyhyyden vähentämistä ja taloudellisen kehityksen edistämistä maaseudulla. Niiden tavoitteena oli pienyritysten monipuolistamisen, perustamisen ja kehittämisen sekä työpaikkojen luomisen helpottaminen, maaseutualueiden paikallisen kehittämisen edistäminen, sekä tieto- ja viestintäteknologian saavutettavuuden, käytön ja laadun parantamiseen maaseudulla.
Pienyritysten monipuolistamiseen, perustamiseen ja kehittämiseen sekä työpaikkojen luomisen helpottamiseen käytettiin ELY-keskusten kautta rahoitettuja yritys- ja hanketukia. Paikallisen kehittämisen edistämisen, tieto- ja viestintäteknologian saavutettavuuden, käytön ja laadun parantamiseen välineinä olivat yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisen Leader-toimintatavalla kanavoidut yritys- ja hanketuet.
Tässä tarkasteltavissa toimenpiteissä on kyse yhteensä 1 653 miljoonasta eurosta julkista tukea. Yritysrahoituksessa ja maatalouden investointituissa edellytetään aina myös yksityistä rahoitusta, ja sen osuus on kokonaisrahoituksessa huomattavasti julkista rahoitusta suurempi. Kehittämishankerahoitukseen kuuluvan Leader-toiminnan julkisessa rahoituksessa on mukana myös kuntarahoitusta, sekä merkittävä määrä maaseutuyhteisöjen talkootyötä. Talkootuntien yhteenlaskettu määrä vastaa ohjelmakauden aikana arviolta 518 000 henkilötyöpäivää.
Yritysrahoituksella merkittäviä myönteisiä vaikutuksia
Yritysrahoituksella tavoiteltiin elinkeinorakenteen monipuolistamista, yritysten perustamista ja kehittämistä sekä työpaikkojen lisäämistä. Yritysrahoitusta on ohjelmakaudella kohdentunut monipuolisesti eri toimialoille, sekä jalostus- että palvelusektorille.
Yritysrahoituksella on ollut merkittäviä myönteisiä vaikutuksia maaseudulla toimivien yritysten talouden kehitykseen, sen vaikutuksesta syntyi yli 5 000 työpaikkaa, joita ei olisi ilman julkista tukea. Yritystoiminnan kehitys maaseudulla on ollut ohjelmakaudella myönteistä, mutta niiden osuus kaikista yrityksistä on hieman laskenut vuosina 2014–2023, eli kehitys on ollut kaupungeissa parempi. Maaseudun pienten kasvuyritysten osuus kaikista kasvuyrityksistä on pysynyt samana, noin 25 prosentissa.
Yritystukien käyttöä voi jatkossakin suositella käytettäväksi keskeisenä maaseutuohjelman toimenpiteenä. On huomattava, että toisin kuin muussa yritystoiminnan tuessa, maaseutuohjelman yritystuki menee nimenomaan pienyrityksille, kun suurin osa Suomen työpaikoista syntyy juuri pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Ohjelman yritystuen merkitys korostuu talouden matalasuhdanteissa, jolloin kasvu keskittyy harvemmille alueille. Tällöin ohjelma tasaa yritystoiminnan kehittymistä.
Paikallinen kehittäminen laajaa, ohjelman välineillä rajallinen vaikutus palvelujen keskittämisen patoamiseen
Paikallinen kehittäminen on ollut laajaa, ja se on tavoittanut hyvin maaseudun asukkaat: paikallisten kehittämisstrategioiden piiriin kuuluvan maaseutuväestön osuus on ylittänyt selvästi asetetun tavoitetason. Hankkeissa toteutunut talkootyö on osoitus osallistumisaktiivisuudesta. Sen lisäarvo korostuu myös paikallisten toimijoiden osallisuuden ja toimintavalmiuksien vahvistumisena.
Maaseudun palvelujen parantamisen ohjelman toimilla on ylläpidetty arjen toimivuutta niin, että maaseudulta voi ottaa työtä vastaan tai perustaa sinne oman työnsä joko viljelijänä, yrittäjänä, etätyöntekijänä tai itsensä työllistäjänä. Maaseutuohjelmalla on kuitenkin voitu kohentaa maaseudun palveluja ensi sijassa vain jo suhteellisesti paremmin järjestetyissä palveluissa (jätehuolto, vesihuolto, liikuntapaikat). Ohjelma on pitänyt huolta siitä, että nämä palvelut eivät ole heikentyneet ja että niitä on tarjolla myös kuntien keskustojen ulkopuolella.
Tieto- ja viestintäteknologian saavutettavuus parantunut ja käyttö lisääntyneet, mutta tavoite karkaa edeltä
Maaseutuohjelmalla on parannettu ratkaisevasti laajakaistayhteyksien saavutettavuutta siellä, missä markkinatoimijoilla ei ole ollut riittävää kiinnostusta tämän palvelun tarjoamiseen. Koska markkinaehtoinen nopeiden yhteyksien rakentaminen ei ole maaseudulla edennyt, eikä siihen ole osoitettu samassa mitassa erillistä kansallista rahoitusta, on merkittävä osa käytön lisääntymisestä liitettävissä maaseutuohjelman toimiin. Ohjelman tavoittelema tieto- ja viestintäteknologian käyttö on lisääntynyt, mutta tavoite karkaa edeltä tekniikan kehityksen ja palvelujen vielä nopeamman digitalisoimisen vuoksi. Laajakaistainfrastruktuurin rakentaminen on joka tapauksessa ollut rakenteellinen parannus maaseudun talouden toimintaedellytyksiin kuluneella ohjelmakaudella.
Työllisyysastetavoite (vähintään 75 %) tavoitettu, osaavan työvoiman puute rakenteellinen ongelma
Maaseutuohjelmalla on luotu uusia työpaikkoja, kehitetty yritystoimintaa sekä kohennettu koulutus- ja muilla toimenpiteillä ihmisten edellytyksiä työllistyä. Tätä kautta on konkreettisesti edesautettu työllisyysasteen paranemista ja kaikkiaan työllisyyden edistämistä maaseutualueilla.
Toimintaympäristön muutokset (keskittymiskehitys ja koulutusmahdollisuuksien heikentyminen) ovat samaan aikaan vaikuttaneet maaseudun talouteen kielteisesti. Maaseutuohjelma on voinut paikallisesti kääntää kehitystä positiiviseen suuntaan. Perusongelma on kuitenkin rakenteellinen, eli (ammatti)koulutuksen alueellisen tarjonnan vinoutuminen. Suosituksena on vahvempi panostus tulevissa ohjelmissa maaseudun osaavan työvoiman turvaamiseen.
Köyhyysaste-eron pienentämisestä koetun hyvinvoinnin parantamiseen?
Ohjelman toimet ovat oikeansuuntaisia sillä perusteella, että maaseudun köyhyysaste on maaseudulla keskimäärin laskenut suhteessa kaupunkien köyhyyteen. Ydinmaaseudulla ja harvaan asutulla maaseudulla on kuitenkin enemmän köyhyyttä suhteessa kaupunkeihin. Maaseudun köyhimmät asukkaat ovat iäkkäitä, kansaneläkkeellä tai takuueläkkeellä olevia naisia. Ohjelman toimenpiteissä ei ole juurikaan sellaisia välineitä, joilla tähän asiaan voidaan vaikuttaa. Sen sijaan ohjelman yhteisölliset kehittämishankkeet ovat omiaan parantamaan köyhimpien kokemaa hyvinvointia parantamalla palvelujen saatavuutta ja lisäämällä osallisuutta yhteisöissä. Suosituksena on, että tätä tavoitetta suunnataan vastaisuudessa enemmän koetun hyvinvoinnin suuntaan, jolloin se on Suomen kannalta mielekkäämpi ja ehkä helpompi seurata indikaattoreilla.
Ohjelma on edistänyt tasapainoista aluekehitystä
Aluetalous- ja työllisyysvaikutusten analyysin mukaan maaseutuohjelman toimenpiteillä on ollut kiistatta myönteistä vaikutusta tasapainoiseen aluekehitykseen sekä välittömän työpaikkavaikutuksensa että aluetalouteen syntyvän välillisen kerrannaisvaikutuksen kautta. Yritysrahoituksen liikevaihdon politiikkavaikutus vuosina 2018–2023 on ollut yhteensä 1 526,3 miljoonaa euroa. Sitä ilman tuettujen yritysten liikevaihto olisi ollut tämän verran pienempi.
Työpaikkojen osalta politiikkavaikutus on verrokkianalyysin perusteella koko yritysrahoituksen osalta 5 014 työpaikkaa. Vaikutuksen mittakaava viittaa siihen, että julkisella yritysrahoituksella on ollut merkittävä rooli yritysten kasvussa ja työllisyyden edistämisessä. Tulokset viittaavat siihen, että yritysrahoitus on tukenut yritysten kasvua ja taloudellista suorituskykyä laaja-alaisesti. Julkisella tuella on ollut konkreettinen rooli yritysten kehityksessä.
Samaan aikaan maaseudun väestö vanhenee ja työikäisten suhteellinen määrä vähenee. Myös palvelujen – sekä julkisten että yksityisten – keskittyminen yhä harvempiin keskuksiin on jatkunut ja jopa kiihtynyt. Korona-pandemiasta johtunut talouden notkahdus ja etenkin palvelusektorin yritysten vaikeudet näkyvät kokonaistilanteessa, samoin Ukrainan sodan aiheuttama taloudellinen epävarmuus. Ottaen huomioon nämä ohjelmasta riippumattomat, voimakkaat kehityssuunnat, sen voi todeta saavuttaneen myös aluekehitykseen liittyvät tavoitteensa suhteellisen hyvin.
