Suomessa EU-osarahoitteisista maaseudun kehittämisohjelmista käytössä oli horisontaalinen maaseudun kehittämisohjelma. Alueellisina ohjelmina toteutettiin Pohjois- ja Itä-Suomen Tavoite 1 -ohjelmat, alueellinen maaseudun kehittämisohjelma (ALMA) ja yhteisöaloiteohjelma LEADER+.
Kansallisesti rahoitettavia alueellisia ohjelmia olivat POMO+ sekä Etelä- ja Länsi-Suomen maaseudun kehittämisohjelma ELMA vuodelle 2006. EU-osarahoitteisia ohjelmia olivat myös Tavoite 2 ja Tavoite 3 -ohjelmat, sekä yhteisöaloiteohjelmat EQUAL ja INTERREG.
Alueohjelmien käytännön toimeenpanosta maakunnissa vastasivat TE-keskusten (nyk. ELY-keskukset) maaseutuosastot. Tällä ohjelmakaudella Leader-toiminta levisi koko maahan. Kukin Leader-ryhmä toteutti tekemäänsä paikallista kehittämissuunnitelmaa.
Horisontaalinen maaseudun kehittämisohjelma
Horisontaalinen maaseudun kehittämisohjelma (Horisko) sisälsi luonnonhaittakorvauksen ja maatalouden ympäristötuen. Näillä kahdella tuella tavoiteltiin vaikutuksia maatilayritysten kannattavuuteen, tulonmuodostukseen, jatkuvuuteen, ympäristön tilaan ja maaseudun elinvoimaisuuteen.
Tutustu horisontaalisen maaseudun kehittämisohjelman jälkiarviointiin.
TAVOITE 1 -OHJELMAT
Tavoite 1 -ohjelmat tehtiin Itä- ja Pohjois-Suomessa vuosina 2000–2006. Ohjelmien ensisijaisena tavoitteena oli tasoittaa eri alueiden sekä kaupunkien ja maaseudun välisiä kehityseroja. Ohjelmissa huomioitiin etenkin alueiden omat erityispiirteet. Ohjelmatyössä oli mukana paikallisia yrittäjiä, asukkaita ja viljelijöitä.
ALMA
Etelä- ja Länsi-Suomessa toteutettiin vuosina 2000–2006 alueellista maaseudun kehittämisohjelmaa ALMAa. Se sisälsi EU-osarahoitteiset yritystoiminnan monipuolistamiseen tarkoitetut investointi-, aloittamis- ja kehittämistuet sekä maaseudun kehittämishankkeiden rahoittamisen.
Toiminnassa korostettiin ennen kaikkea syrjäisen ja ydinmaaseudun kokonaisvaltaista kehittämistä. Hankkeilla kylistä tehtiin houkuttelevia asuin- ja työympäristöjä, huolehdittiin ympäristöstä ja maisemasta sekä panostettiin erilaisiin hyvinvointi- ja kulttuuripalveluihin. Tavoitteena oli parantaa yritystoiminnan mahdollisuuksia, vahvistaa maatilojen taloudellista toimintakykyä sekä pysäyttää maaseutualueiden väkiluvun väheneminen ja väestörakenteen vinoutuminen. ALMA korosti ennen kaikkea harvaan asutun ja ydinmaaseudun kokonaisvaltaista kehittämistä.
ELMA
Etelä- ja Länsi-Suomen maaseudun kehittämisohjelma ELMA turvasi kehittämisrahoituksen ja Leader-työn jatkuvuuden ALMA-ohjelman jälkeen.
Keskeisenä tavoitteena oli edistää maaseutuyritysten investointeja, uutta yritystoimintaa sekä yrittäjyyteen liittyvää osaamista ja neuvontaa. Lisäksi maaseutualueita ja kyliä kehitettiin hyvinä ympäristöinä asumiselle, työnteolle ja yrittämiselle.
LEADER+
LEADER+ rahoitti paikallisia maaseudun kehittämishankkeita. Toimien suunnittelusta ja täytäntöönpanosta vastasivat paikalliset Leader-ryhmät, jotka muodostuivat maaseudun paikallisista yhteisöistä ja kuntien edustajista.
LEADER-ohjelma rakensi nykyisen Leader-työn pohjaa. Se korosti erityisesti paikallista, asukkaiden omaa aktiivisuutta. Ohjelman periaatteen mukaisesti maaseudun asukkaat päättivät itse kotiseutunsa kehittämisestä ja kehittämistyöhön voi osallistua kuka tahansa asiasta kiinnostunut.
POMO+
Kansallisen POMO+ -toiminnan tavoitteena oli vahvistaa maaseutualueen vetovoimaisuutta, elinkeinoelämän kilpailukykyä ja valmiuksia sekä lisätä uusia työmahdollisuuksia. Avainasemassa olivat yhteistyö, verkostoituminen, kestävä kehitys sekä eri väestöryhmien tasavertaisten osallistumis- ja elinkeinomahdollisuuksien parantaminen.
Ohjelman toteuttamisessa korostettiin pilottiluonteisuutta ja innovatiivisuutta. EU ei osallistunut POMO:n rahoitukseen.
INTERREG
Interreg-yhteisöaloiteohjelman periaatteena oli, että kansalliset rajat eivät saa olla esteenä Euroopan tasapainoiselle ja sopusointuiselle kehitykselle. Ohjelmavarojen avulla vahvistettiin rajat ylittäviä taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurihankkeita ja siten pyrittiin vähentämään kehityseroja, jotka ovat syntyneet muun muassa raja-alueiden ja valtioiden keskusalueiden välillä.
Ylikansallisen yhteistyön mahdollisuuksia nähtiin erityisesti ympäristönsuojelussa, aluesuunnittelussa ja energian siirtoon liittyvillä aloilla.
Suomi osallistui ohjelmakaudella 2000–2006 kuuteen Interreg-ohjelman niin sanottuun raja-alueohjelmaan sekä kahteen ylikansalliseen alueyhteistyöohjelmaan.
