Torstain aamukahvikeskustelussa pohdittiin, mikä on maaseudun kehittämisen ytimessä. Maaseudun kehittämisen ja maaseutupolitiikan ytimessä on paremman tulevaisuuden tekeminen. Ja ilo toimia yhdessä, yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Sanotaan, että nuorissa on tulevaisuus, mutta kuuluuko nuorten ääni maaseudun kehittämisessä ja maaseutupolitiikassa? Sitä lähdettiin selvittämään.
Keskustelussa olivat mukana Kaisa Oinas-Panuma Maaseudun Sivistysliitosta, Oskar Mannelin Pohjois-Karjalan maakuntaliitosta ja 4H:sta, Ninni Teppo Keskipiste-Leaderista, maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio, Olli Cavén MTK maaseutunuorista, Christoffer Ingå SLC Unga:sta ja Suomen Kylät ry:n nuorisojaoston puheenjohtaja Karoliina Ahtiainen.
Maaseudun nuoret tulevaisuuden tekijöinä -työryhmän jäsenet kertoivat ajatuksiaan siitä, miten nuorten ääni heidän mielestään kuuluu päätöksenteossa ja juuri maaseudun kehittämisessä.
”Ääni on jo kuulunut ja kyläyhteisössä on tehty töitä että nuoret saadaan mukaan, mutta vasta nyt on tajuttu, miten nuoria voidaan osallistaa valtiotasolla. Sitä mekin olemme täällä tekemässä julkilausuman kautta ja osallistumalla keskusteluihin ja siihen, miten maaseudusta puhutaan”, kommentoi Oskar Mannelin.
Kaisa Oinas-Panuma komppaa: ”Ääntä ei ehkä ole aina kuunneltu tarpeeksi. Nyt julkilausumassa näkyy vahvasti nuorten ääni, mikä on mahtavaa.”
Jaana Husu-Kallion mukaan teknologian kehittyminen on mahdollistanut sen, että nuorten ääni on ehkä helpompi saada kuuluviin. Nyt päättäjien tehtävänä on kuunnella sitä.
REKO tuo yhteen tuottajat ja kuluttajat
Monille lähiruuan ystäville tuttu lyhenne REKO tulee sanoista Rejäl konsumtion eli Reilua kulututusta. REKO-ruokarinkitoiminnan isä, maanviljelijä ja maaseudun kehittäjä Thomas Snellman kertoi Maaseutuparlamentissa, miten toiminta tavoittaa nyt jo yli 2 miljoonaa ihmistä 4 maanosassa!
“REKOssa tuottajat ja kuluttajat kohtaavat joustavasti Facebookin välityksellä”, valottaa Snellman. Tuottajat valitsevat itse, mihin REKO-tapahtumaan osallistuvat ja mitä myyvät. Kuluttajat taas valitsevat, mitä saatavilla olevista vaihtoehdoista tilaavat.
“REKO on lisäksi maksuton tuotekehityskanava tuottajille, koska he saavat palautetta tuotteista suoraan kuluttajilta ja voivat kehittää tuotteita sen mukaan”, Snellman toteaa.
Mistä energiaa tulevaisuudessa?
Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen johdatti keskustelijat intensiiviseen ajatustenvaihtoon hiiliviisaista ratkaisuista ja kestävästä energiatuotannosta.
Tutkimusjohtaja Tuomas Kuhmonen Turun yliopiston tulevaisuuden tutkimuslaitokselta alusti aihetta tuomalla esiin, miten tulevaisuudessa koko yhteiskunnan energia- ja materiaaliperusta tulee muuttumaan, kun öljypohjaiset tuotteet täytyy korvata muilla. “Puu ja sellu voivat nousta arvoon arvaamattomaan” hän totesi. “Yhteiskunnan koko metabolismi tulee muuttumaan tämän myötä.”
Keskustelussa oltiin yhtä mieltä siitä, että tarvitaan uusia energiaratkaisuja liittyen esimerkiksi hakkeen hyödyntämiseen, biokaasuinnovaatioihin ja aurinko- ja tuulienergiaan. Johtava tutkija ja kestävän kehityksen asiantuntijapaneelin koordinaattori Jari Lyytimäki Suomen ympäristökeskuksesta visioi, että tulevaisuudessa Suomessa tarvitaan kaikkia energiantuotannon malleja – pieniä ja suuria, keskitettyjä ja hajautettuja. “Huoltovarmuus on tärkeä turvata”, energia- ja ilmastopolitiikan asiantuntija Anssi Kainulainen MTK:sta totesi. “Energia-asioissa ei ole myöskään varaa tehdä vääriä ratkaisuja.”
Kyläkehittäjä ja metsänhoitaja Reeta Rönkkö Maaseudun Sivistysliitosta totesi hajautettujen energiaratkaisujen olevan kylillekin iso mahdollisuus. Rönkkö nosti esiin myös ruohonjuuritason vaikuttamista kuluttajaa lähelle tulevan esimerkin voimalla: “Jos esimerkiksi kylätalolle asennetaan aurinkopaneeli, se voi innostaa asukkaitakin hankkimaan.”
“Se mitä ennen kutsuttiin maalaisjärjeksi, on nykyään nimeltään kiertotalous”, tiivisti toimitusjohtaja Pirjo Pystykoski-Sopanen Lennol Oy:stä. “Lisäksi erityisesti arvostavat yrityksen tekemiä kestävän kehityksen mukaisia ratkaisuja. Se on yritykselle myyntivaltti ja jopa rekrytointivaltti.”
EU:n taksonomia herätti huolta
Jälleen Jouni Kemppaisen johdattamassa keskustelussa paneuduttiin EU:n kestävän rahoituksen toimintasuunnitelmaan (ns. taksonomiaan). Taksonomia on finanssialalle tarkoitettu työkalu, joka kertoo, minkälaiset toimet tukevat kestävän kehityksen tavoitteita, kuten ilmastonmuutoksen torjuntaa.
Kestävästä kehityksestä elävä esimerkki on Viinamäen Farmi Oy:n Timo Viinamäki. Hän kertoi 1,6 miljoonan euron investoinnistaan biokaasulaitokseen, joka tuottaa parhaillaan biokaasua teollisuuden käyttöön. ”Hauska juttu on se, että lainan vakuutena on lehmän lanta”, Viinamäki kertoi.
MTK:n toiminnanjohtaja Jyrki Wallin oli huolissaan taksonomian vaikutuksesta maa- ja metsätalousyrityksiin. Hän nostaa esiin suomalaisten maatilojen nopeasti kehittyneen kannattavuuskriisin.
”Pystyykö määräaikainen komissio tulla kertomaan suomalaisille, mikä esimerkiksi on kestävää metsien hoitoa ja hyödyntämistä? Hallinnollista taakkaa ei kaivattaisi yhtään lisää metsänomistajille ja maatalousyrittäjille”, hän sanoi.
Kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio piti Wallinin huolta perusteltuna. Hänen mukaansa kriteerit pitää laatia käytännön tasolle.
”Vastuulliseen rahoitukseen on pakko mennä, mutta miten kriteerit pysyvät järkevinä niin, että yrittäjät voivat tehdä omaa työtään? Tarvitsemme myös Timon kaltaisia ihmisiä, jotka kääntävät ongelman ratkaisuksi”, Husu-Kallio totesi.
Finanssiala ry:n vastuullisuusasiantuntija Elina Kamppi huomautti, että taksonomia on vapaaehtoinen työkalu rahoittajille. ”Se ei kiellä rahoittamasta mitään, eikä se ole ainoa viite kestävyydelle”, hän sanoi.
Suupohjan Osuuspankin toimitusjohtaja Timo Kalliomäki painotti investointien kannattavuutta rahoittajien näkökulmasta. “Yksi ongelma on, että hankkeet eivät ole tahtoneet olla kannattavia.”
Moninainen keskustelu nuorten ja kansanedustajien välillä
Nuorten ja puolueiden välisessä dialogissa keskusteltiin maaseutupoliittisen julkilausuman 2.0 aiheista. Keskustelussa pohdittiin esimerkiksi nuorten osallistamista päätöksentekoon.
”Olisi tosi tärkeää tavoittaa myös ne nuoret, jotka eivät ole tietoisia kaikesta. Tämä onnistuisi kenttätyöllä ja kohtaamalla nuoret aidosti kasvokkain, ja unohdettaisiin tittelit”, sanoi Ninni Teppo kansanedustajille.
”Tähän on helppo yhtyä. Lähidemokratiaa pitäisi kehittää entisestään. Toivon, että itsellämme löytyy asennemuutosta ja avoimuutta kuunnella aidosti nuoria ja heidän tarpeitaan. Maailma muuttuu ja meidän täytyy muuttua mukana”, totesi kansanedustaja Katja Hänninen (vas).
Nuoret ja kansanedustajat keskustelivat myös eri sukupolvien ja ihmisryhmien välisestä yhteistyöstä. Lisäksi pohdittiin koulutuksen saatavuuden turvaamista siellä, missä välimatkat ovat pitkät. Myös nuorten yrittäjien tukeminen nousi pohdintoihin.
”Tulevaisuudessa start-upit ovat kasvamassa – näiden ympärille pitää pystyä luomaan pohjaa ja kannustaa nuoria kokeilemaan. Jotta nämä kasvavat, tarvitaan myös huippuosaajien maahanmuuttoa Suomeen”, esitti kansanedustaja Riikka Pakarinen (kesk.).
Nuoret nostivat myös esiin, että kuntien tulisi luoda paikkakunta sellaiseksi, jonne nuoret haluavat opintojensa jälkeen paluumuuttaa.
”Pitää hyväksyä se, että ihminen voi lähteä opiskelemaan muualle. Maaseutu pitää luoda sellaiseksi, että sinne halutaan palata. Olisiko myös maan sisäisistä vaihto-opiskeluohjelmista apua uusiin paikkakuntiin tutustumiseen ennen mahdollista muuttoa?”, pohti nuori Oskar Mannelin.
Keskustelun päätteeksi nuoret kertoivat kansanedustajille viimeiset terveiset ja kehottivat heitä käymään julkilausuman ajatuksella läpi. ”Haluan, että kutsutte meidät sitten kylään”, sanoi Ninni Teppo.
”Etsitään ratkaisuja yhdessä. Olemme erittäin otettuja ja innoissamme jatkamassa työtä päättäjien ja nuorten kanssa tästä eteenpäin”, sanoi Karoliina Ahtiainen Suomen Kylät ry:stä.
Maaseutupolitiikan pyöreän pöydän äärellä
Maaseutupolitiikan pyöreä pöytä jäsenineen jatkoi keskustelua siitä, mihin nuorten kanssa päästiin. Miten jäsenet pyöreän pöydän äärellä näkivät julkilausuman sanoman ja sen tavoitteiden edistämisen?
Pyöreän pöydän ääreen istahtivat tutkimusprofessori ja maaseutupolitiikan neuvoston apulaispääsihteeri Hilkka Vihinen Luonnonvarakeskuksesta, tietokirjailija Juha Kuisma, Hanna Kivimäki, Aalto-yliopiston kaupunkikehityksen ja –mallintamisen professori Anssi Joutsiniemi, maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio, Keskitien säätiön puheenjohtaja Ilkka Haavisto sekä Hanna Kivimäki Nuorisovaltuustojen liitosta.
Keskustelu polveili monipaikkaisuudesta yhteisöllisyyteen sekä kaksoiskuntalaisuuteen. Myös työperäinen maahanmuutto sekä kotouttaminen nousivat pinnalle keskusteluissa. Monipaikkaisuuden edistämisen tärkeys tunnistettiin ja tunnustettiin keskusteluissa.
”Meillä on kunnan pakkojäsenyys, pian myös yhdessä alueessa. Jos haluamme mahdollistaa monipaikkaista elämää, tulisi tiukka paikkasidonnaisuus jäädä vähemmäksi.”, Ilkka Haavisto totesi.
Keskustelun vetäjä, Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen esitti kysymyksen, voisiko jokainen päättää itse koulunsa, jotta monipaikkaisuus olisi mahdollista esimerkiksi lapsiperheissä.
”Koulutus on aineeton hyödyke. Millä tavalla koulutusta tulisi hoitaa eri tavalla? Ei ole lähtökohtaisesti ristiriitainen ajatus”, Anssi Joutsiniemi totesi.
”Tässä kysymyksessä tulisi kuitenkin ottaa huomioon, että koulutus tulisi järjestää samalla tavalla eri kunnissa, ja tokihan ne monesti näin ovatkin, opetussuunnitelmien mukaisia. Tässä kysymyksessä on myös pedagogiset rajansa.”, Hilkka Vihinen muistutti.
Etäopiskelu ylemmillä asteilla keskustelutti myös:
”Teknisesti etäopiskelu onnistuu, mutta toivon mukaan esimerkiksi korkeakouluissa opiskelu ei mene vain opiskelu edellä. Opiskeluelämä on paljon muutakin kuin vain opinnot, se on myös sosiaalista elämää ja verkostoja”, Anssi Joutsiniemi muistutti.
Kaksois- tai monikuntalaisuus nähtiin ongelmallisena muun muassa äänestämisen, ei niinkään verotuksellisten kysymysten vuoksi.
Hilkka Vihinen avasi liikkuvuuden tärkeyttä, joka on myös maaseutupolitiikan ytimessä:
“Vain 25 % Suomen alueista on kokonaan taantuvia. On olemassa vähintään kausittain kasvavia alueita. Valot eivät sammu mistään - aktiviteettia on olemassa ympäri maan.”
Jaana Husu-Kallio piti Vihisen sanomaa huojentavana, mutta peräänkuulutti myös työntekijöitä sekä palveluita maaseudulle:
”Olemme kuluttajina todella vaativia tänä päivänä, pelkkä pimeys ja kylmyys ei myy. Hyvää ruokaa ja hellittelyä halutaan. Pohdin, miten nämä palvelut osataan pistää yhteen, modernilla ja uudistuvalla tavalla.”, Husu-Kallio totesi.
Kurikka luovutti kapulan Nurmekselle
Virallisen ohjelman päätteeksi Kurikan kaupunki luovutti symbolisen kapulan, perinteisen yhdestä puusta veistetyn pyykkikurikan seuraavalle Maaseutuparlamentin järjestäjälle, Nurmeksen kaupungille.
Kapulan luovuttanut Kurikan kaupunginjohtaja Anna-Kaisa Pusa nosti menneestä tapahtumasta esiin hienot keskustelut, eteläpohjalaisen kökkä- eli talkoohengen ja nuorten äänen kuulumisen. “Suunnittelussa kuluu paljon kahvia, mutta syntyy myös hienoja kohtaamisia ja keskusteluja”, tiivisti tapahtuman järjestelyissä mukana ollut Kurikan maaseutupäällikkö Reijo Hämäläinen.
Kapulan vastaanottanut Nurmeksen kaupunginjohtaja Asko Saatsi kertoi Maaseutuparlamentin siirtyvän kolmen vuoden päästä Suomen toiselle laidalle, lännestä itään, ja upean Pielisen rannalle. Nurmeksen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Matti Kämäräinen toivotti myös kaikki tervetulleiksi vuoden 2024 Maaseutuparlamenttiin. “Meillä on iloinen ja rempseä kaupunki, jossa yhdistyvät savolaisuus ja karjalaisuus” Kämäräinen päättää.
Maaseutuparlamentti 2021 huipentui Elonkerjuun esitykseen, jonka aikana tanssahdeltiin tanssihaasteen muuvien tahtiin. Lämmin kiitos jokaiselle järjestäjälle ja tapahtumassa mukana olleelle! Nähdään Nurmeksessa vuonna 2024!
