Aamun ensimmäisessä keskustelussa pohdittiin hyvän elämän ulottuvuuksia. Inarin ja Christofferin kanssa sohvalle istahtivat Kaisa Oinas-Panuma Maaseudun nuoret tulevaisuuden tekijöinä -työryhmästä, luova johtaja Jani Halme, maallemuuttoasiamies Johanna Niilivuo Suomen Kylät ry:stä sekä Väestöliiton tutkimusjohtaja ja tutkimusprofessori Anna Rotkirch.
Anna Rotkirchin mukaan pehmeät tekijät tulisi huomioida osana väestökehitystä ja –politiikkaa. Tulevaisuususko, lähiyhteisö ja luottamus toisiin ihmisiin vaikuttavat myös syntyvyyteen. “Tärkeää on lapsi- ja perheystävällisyys ja tunne siitä, että et jää yksin vaikka perheellistyt. Väestörakenteen kannalta lapset ja nuoret ovat keskiössä”, totesi Rotkirch.
“Pehmeät arvot vaikuttavat myös asumis- ja muuttopäätöksiin”, jatkaa Johanna Niilivuo. Myös positiivisen maaseutupuheen merkitys nostettiin esiin. “Positiivisten termien käyttö tärkeää. Tunnustetaan väriä ja muistetaan olla rinta rottingilla.”
Kaisa Oinas-Panuma puhui kauniisti omasta kotipaikastaan: “Kuhmo on turvallinen paikka elää. Olen saanut sieltä hyvät lähtökohdat elämään ja tullut aina kohdatuksi yksilönä.” Jani Halme taas kertoi identiteettinsä olevan monipaikkainen: “On mukavaa, ettei tarvitse arvottaa erilaisia paikkoja. Monipaikkaisuus on luksusta.”
Lähikoulukeskustelua tulisi käydä kaikki osapuolet huomioiden
Vuosina 2011–2018 Suomessa lakkautettiin tilastojen perusteella 518 alakoulua, ja 68 prosenttia lakkautuksista kohdistui maaseudulle. Ensimmäisessä pääkeskustelussa puitiin lähikoulujen lakkautusten vaikutuksia sekä ratkaisuja niiden säilymiseksi.
”On tutkittu, että alueen väestökehitys romahtaa, kun kyläkouluja lakkautetaan. Lakkauttamisen takia asumisen mahdollisuuksia maaseudulla kavennetaan”, totesi Olli Lehtonen Itä-Suomen yliopistosta.
Opiskelija Vilma Ylilauri kävi ala-asteensa kyläkoulussa, joka lakkautettiin yllättäen. Lakkautus oli pettymys kyläläisille ja vaikutti myös paikallisen kyläyhdistyksen toimintaan. Ismo Reitmaa puolestaan kertoi olleensa mukana pelastamassa lakkautusuhan alla olleita lähikouluja. Se onnistui kolmen kyläkoulun yhteistyöllä sekä yhteydellä päättäjiin.
Johtaja Terhi Päivärinta Kuntaliitosta korosti, että lähikoulujen lakkautuksissa tulisi kuulla kaikkia osapuolia ja käydä keskustelua yhdessä. Vilma Ylilauri pohti, voisiko päätöksentekoon osallistaa monipaikkaisia nuoria, jotka näkevät tulevaisuutensa maaseudulla. Väestöliiton tutkimusjohtaja ja tutkimusprofessori Anna Rotkirch totesi, että lähikoulukeskustelussa tulisi lähteä lasten ja heidän läheistensä tarpeista.
”Avainasemassa on yhteistyö. Pitäisi kokeilla rohkeasti – väljä lainsäädäntö sallii sen, että ratkaisuja voidaan tehdä paikallisesti”, OAJ:n koulutusjohtaja Heljä Misukka sanoi.
Sekä Terhi Päivärinta että Heljä Misukka olivat yhtä mieltä siitä, että kuntapäättäjät ovat avainasemassa lähikoulujen tulevaisuudesta puhuttaessa. Ismo Reitmaa haastaa Kuntaliittoa yhdistämään ne voimat, jotka antavat kunnille apuja ratkaista asioita kunnalle sopivalla tavalla. Olli Lehtonen taas korosti, että kuntaa ajateltaisiin kokonaisena verkostona, ja että sote-uudistuksen myötä koulut voisivat tarjota paikkoja liikkuville palveluille.
“Lähikoulujen arvot pitäisi tunnistaa ja tunnustaa. Kyläkouluissa on paljon hyvää”, summasi Vilma Ylilauri.
Suvaitsevainen maaseutu
Yhteisöllisyys on maaseudun vetovoimatekijä ja voimavara, mutta syntyäkseen se tarvitsee paitsi aktiivisia yksilöitä myös rakenteita. Kunnat voivat lisätä veto- ja pitovoimaansa tukemalla näitä yhteisöllisyyttä luovia rakenteita, esimerkiksi alueen järjestötoimintaa ja yhteisiä kokoontumispaikkoja, todettiin Maaseutuparlamentin aamupäivän keskustelussa.
”Yhteisöllisyys voi parhaimmillaan vaikuttaa koko alueen elinvoimaan, myös yritysten kilpailukykyyn”, sanoi professori Teemu Makkonen Itä-Suomen yliopistosta. ”Lisäksi yhteisöllisyydellä on positiivisia vaikutuksia sekä henkiseen että fyysiseen hyvinvointiin. Sosiaalinen kanssakäyminen on tärkeä osa ihmisen elämänlaatua”, huomautti Makkonen. Toisaalta yhteisöllisyyden mittaaminen on vaikeaa, totesi yhteisöllisyysasiantuntija Kaisa Kervinen. ”Mielikuvia ja tarinoita tarvitaan avuksi.”
Luova johtaja Jani Halme toivoikin kunnilta aktiivisuutta järjestöjen suuntaan ja toisaalta järjestöiltä lisää aktiivisuutta toimintansa markkinointiin. ”Urheiluseurat ja yhdistykset ovat hyviä paikkoja päästä mukaan porukkaan”, Halme sanoi.
Afganistanista Suomeen muuttanut lähihoitaja Alijan Danish kertoi, miten yhteen perheeseen tutustuminen oli lähtölaukaus hänen kiinnittymiselleen uudelle kotiseudulleen Kurikkaan. ”Kurikassa en tunne oloani yksinäiseksi, vaikka pääkaupunkiseudulla asuessani tunsin. Myös suomen kielen oppiminen ja työ ovat olleet tärkeässä roolissa yhteisöön pääsemisessä”, kertoi Danesh.
Entä sulkeeko yhteisöllisyys myös yhteisöjen ulkopuolelle? Luova johtaja Jani Halme näkee suvaitsevaisuuden elintärkeänä kylille ja kunnille. ”Jos suomalainen maaseutu ei ole suvaitsevainen, valot voidaan sammuttaa saman tien”, sanoi Halme. ”Pienellä paikkakunnalla on pakkokin istua samoissa kapakoissa kaikkien kanssa, ei pääse skeneytymään liikaa.” Halmeen mukaan maaseutuun liittyy vääriä mielikuvia, jotka on mahdollista korjata markkinoinnin keinoin. Halme pendelöi Helsingin ja Parikkalan välillä ja pohti, että identiteettejä voi olla monia. ”Mihin minä kuulun? Olen parikkalainen, helsinkiläinen, eurooppalainen.”
Karvian kunnanjohtaja Tarja Hosiasluoma kertoi kunnan ponnistuksista saada nuoret perheet mukaan yhteiseen tekemiseen ja vahvan talkooperinteen jatkajiksi. ”Yhteisöllisyydellä on meillä pitkät perinteet, aina on autettu naapuria. Sen pohjalta on hyvä toteuttaa hankkeita”, Hosiasluoma kertoi. Luohuan kylällä Pohjois-Pohjanmaalla on vierailtu kylään muuttaneiden luona toivottamassa tervetulleiksi ja viemässä infopaketti, kertoi alakoulun opettaja Susanna Petäjämaa. Yhteisöllisyys on saanut myös uusia muotoja. ”Talkoiden lisäksi yhteisöllisyyttä voi rakentaa myös verkossa, esimerkiksi kertomalla kylästä sosiaalisessa mediassa”, Petäjämaa nosti esiin.
Vaikka keskustelussa heitettiin haastetta kuntien suuntaan yhteisöllisyyttä luovien rakenteiden osalta, todettiin myös, että paljon on kiinni myös yksilöistä, meistä jokaisesta. ”Tarvitaan aktiivisia ihmisiä. Ja sitten, kun joku järjestää, niin meidän muiden velvollisuus on mennä mukaan tapahtumiin ja tekemiseen”, sanoi Jani Halme. ”Yhteisöllisyys voi olla pieni juttu, hymy tai tervehdys”, huomautti Susanna Petäjämaa. Teemu Makkonen toivoi armoa pihatalkoiden pinnareillekin. ”Pakolla ei yhteisöllisyyttä ei luoda.”
Nopea ja toimiva verkkoyhteys on tulevaisuudessa yhä tärkeämpi ihmisille ja yrityksille
Toisen tapahtumapäivän viimeisessä keskustelussa käsiteltiin kuituverkkoja ja mobiililaajakaistayhteyksiä. Keskustelussa todettiin, että sekä 5G-mobiililaajakaistaverkolle että kiinteälle kuituverkolle on tarvetta ja että ne eivät sulje toisiaan pois.
“Valokuidun puuttuminen eriarvoistaa alueita” toteaa Veli-Matti Karppinen Kainuun Nuotta ry:stä. “Tarvitaan koko Suomen peittävä valokuituverkko ja keskustelua monipaikkaisuuden ja etätyon kokonaisvaltaisesta kehittämisestä.”
Myös Ilomantsin kunnanjohtaja Marjut Ahokas kertoi verkkoyhteyksien tärkeydestä: “Kuntalaisten palvelut toimivat suureksi osaksi verkossa, maanviljelijöiden ja muiden yrittäjien työ on riippuvainen verkkoliikenneyhteyksistä”, Ahokas valottaa. Ilomantsissa onkin toteutettu projekti, jossa kuntaan on saatu yli 1000 kilometriä valokuitua.
Toimitusjohtaja Elina Ussa FiCom ry:stäpuolestaan totesi, että Suomi pärjää EU:n digitalisaatiovertailussa erittäin hyvin, mutta työtä on toki edelleen tehtävänä. Ussa toivoi, että markkinaehtoisen valokuituverkon rakentamisen edellytyksiä parannettaisiin esimerkiksi lupakäytäntöjen prosesseja helpottamalla ja kuntien linjauksia yhtenäistämällä.
Keskustelussa sivuttiin myös valokuituliittymien ja muiden verkkoyhteyksien hintoja sekä valtion ja kuntien tukia hankkeille. “Valokuituliittymän hintamielikuva voi joskus olla kallis, mutta kyseessä on kuitenkin investointi kymmeniksi vuosiksi”, suhteuttaa Finnet liiton toimitusjohtaja Jarmo Matilainen.
Asian tärkeydestä koko Suomelle, sekä maaseudulle että kaupungeille oltiin hyvin yksimielisiä. “Koronatilannekin on tuonut esiin, että hyvät tietoliikenneyhteydet lisäävät yhteiskunnan joustoa erikoistilanteissa” totesi dosentti Olli Lehtonen Luonnonvarakeskuksesta / Itä-Suomen yliopistosta. Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan puheenjohtaja Suna Kymäläinen (sdp) vakuutti, että tavoite laajakaistojen saatavuudesta otetaan valtionhallinnossa vakavasti. Kymäläisen mukaan vuoden 2022 budjetissa on varauduttu laajakaistasuunnitelmiin ja lisärahoitusta on suunniteltu EU:n elpymisvälineistä.
Koodaava maanviljelijä Heikki Huhtanen Loimaalta toi loppukaneettinaan esiin myös koordinoinnin ja yhteistyön tarpeen. “Toiveena olisi, että mitä tahansa maahan kaivetaan, mukaan tipautettaisiin aina valokuitukaapeli tai vähintään putki, johon voi myöhemmin lisätä valokuidun”, hän tiivistää.
Katso Maaseutuparlamentin toisen päivän tunnelmia koostevideolta:
Koostevideo on katsottavissa Maaseutuparlamentin YouTube-kanavalla.
