Kiinnostus järviruokoon kasvaa sen leviämisen myötä

Järviruoko on levinnyt Suomessa valtavasti viime vuosikymmenten aikana. Sitä kasvaa maassamme 100 000 hehtaarin alueella, josta 30 000 hehtaaria rannikoilla. Ruovikoituminen haittaa rantojen virkistyskäyttöä, heikentää vedenlaatua ja hävittää avoimia vesialueita suosivien eläin- ja kasvilajien elinympäristöjä.

Iitissä Lyöttilän yhteisen kalaveden osakaskunta toteutti Järviruo'on korjuuketjun ja hyötykäytön kehittäminen -hankkeen vuosina 2015-2019. Pohjois-Kymen Kasvun maaseuturahastosta tukemassa hankkeessa kehitettiin järviruo'on talvista korjuuketjua ja niputtavaa leikkuuta. Samalla tutkittiin talviruo'on käyttöä puistoistutusten katemateriaalina, pienissä rakennelmissa, suodattimena sekä käsitöissä. Projektin myötä syntyi yksi uusi yritys ja moni hankkeessa mukana ollut on jatkanut toimintaa järviruokoasioiden parissa.

Kuusankoskelle Kouvolaan, Kettumäen kansanpuistoon on rakentunut järviruokomiljöö, joka toimii ruokorakennelmien ja -tuotteiden testi- ja esittelypaikkana. Alueen suurin rakennus on ruokokattoinen kota, joka on arkisin paikallisen luontoesikoulun tukikohta.

Kettumäen kansanpuisto ry:llä on parasta aikaa käynnissä niin ikään Pohjois-Kymen Kasvun rahoittama Ruokotietoa Kymenlaaksoon -hanke. Se välittää tietoa ja lisää osaamista järviruo'on leikkuusta ja hyötykäytöstä. Syyskuun lopulla hanke järjesti Kouvolan kaupungin ja Turun ammattikorkeakoulun kanssa järviruokoalan asiantuntijaseminaarin Kettumäellä. Tapahtuma oli osa Kestävän kehityksen viikkoa Kymenlaaksossa.

Kouvolan seudulla toteutettujen järviruokohankkeiden seurauksena pöhinä järviruo'on korjuuketjun ja tuotteistamisen ympärillä on lähtenyt elämään omaa elämäänsä.

- Nämä ovat olleet unelmahankkeita, joissa on tullut innovatiivisia ideoita ja monenlaisia vaikutuksia. On löydetty paikallinen raaka-aine, joka aiemmin on jätteenä vain dumpattu, kuvailee Pohjois-Kymen Kasvu ry:n toiminnanjohtaja Evita Reitti.

Järviruoko tarjoaa kunnille monenlaisia hyödyntämisen mahdollisuuksia

Kouvolan kaupungin suunnitteluinsinöörinä työskentelevä Tanja Kukkola on voimahahmo sekä Kettumäen kansanpuiston että järviruokohankkeiden takana. Tällä hetkellä hän tekee Hämeen ammattikorkeakouluun opinnäytetyötä (YAMK) talvileikatun järviruo'on korjuusta ja hyödyntämisestä julkisella sektorilla. Opinnäytetyötä hän tekee Helsingin kaupungilla asiantuntijatehtävissä työskentelevän Jaana Ellosen kanssa.

- Selvitämme talvileikatun järviruo’on korjuun ja hyödyntämisen toimintamallia kunnille. Jaana tarkastelee asiaa pääkaupungin ja rannikon kannalta, minä pienemmän kaupungin ja järvialueen kannalta. Toinen iso osuus opinnäytetyössä on testata, mihin kaikkeen ruokoa voi kunnissa käyttää, Kukkola kertoo.

Tavoitteena on, että opinnäytetyö vauhdittaisi ruo'on systemaattista hyödyntämistä kunnissa esimerkiksi kuorikatteen korvaajana.

- Kun kuvaamme toimintamallin huomioiden ison sekä pienen kunnan toiminnan, kukin kunta voi soveltaa siitä itselleen sopivan mallin, Kukkola sanoo.

Ellonen kokeili aiemmin suorittamassaan AMK-tutkinnossa järviruo’on soveltuvuutta viheralueiden katemateriaalina. Verrokkina kokeessa oli Helsingin kaupungilla yleisesti käytössä oleva männyn kuorikate. Opinnäytetyö toteutettiin astiakokeena. Siinä selvisi, että pieneksi leikattu talviruokosilppu pärjää rikkaruohoja vastaan paremmin kuin kuorike.

Ruokokatetta on parin vuoden ajan kokeiltu kuorikkeen tilalla muutamassa puistokohteessa Helsingissä sekä Kouvolassa. Nyt meneillään olevassa YAMK-opinnäytetyössä Ellonen kokeilee ruokokatteen soveltuvuutta muun muassa polkujen pinnoitteeksi.

Kukkola huomauttaa, että talvi- ja kesäruoko ovat materiaaleina täysin erilaisia. Kesäruo'olla ei ole yhtä paljon käyttöä kuin kuivalla talviruo'olla, jota on perinteisesti käytetty esimerkiksi kattomateriaalina Virossa ja Keski-Euroopassa.

Kate- ja rakennusmateriaalien ohella järviruokoa voidaan hyödyntää veden puhdistamisessa.

- Elävä juurakkopuhdistamo on toiminut Iitissä Perheniemen opistolla yli 20 vuotta ja poistanut ravinteet Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen toimivuusselvityksen mukaan. Voisiko sellaisessa olla ratkaisu maaseudun jätevesille, Kukkola pohtii.

Tutkinnassa on myös vieraslajien tukahduttaminen järviruokosilpun avulla sekä ruoko maanparannusaineena ja kasvualustana käytettävän biohiilen raaka-aineena.

Yritykset mukaan korjuuseen ja tuotteistamiseen

Helsingissä kaupunki ja valtio omistavat suurimman osan ranta-alueista. Näiden ruovikoiden niitto tilataan Helsingin kaupungin liikelaitos Staralta tai ulkopuolisilta urakoitsijoilta.

- Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että kaupungin ei kannata tehdä talviniittoa itse, Ellonen kertoo.

Kukkola huomauttaa, että myös järvialueilla olisi tärkeää houkutella yrittäjiä mukaan ruo'on korjuuseen ja tuotteistamiseen.

- Haaveena on ruokopankki, jonka kautta kunnat, alan yritykset ja muut toimijat tekisivät yhteistyötä. Se toimisi alustana niin järviruokomateriaalin kuin myös osaamisen hallinnassa, hän sanoo.

Entä kuinka mökkirannan vallanneen ruovikon kanssa kannattaisi toimia?

- Tekisin niin, että huolehtisin uintikohdasta väylän puhtaaksi kesäisin. Talvella leikkaisin muista kohdista talviruo'ot talteen ja hyödyntäisin tuulen- ja auringonsuojissa, pilkkoisin huussinalusiin ja tekisin jopa ruokokaton huussiin. Kesäruo'on silppuaisin ja hyödyntäisin kasvimaalla, Kukkola listaa.

Artikkeli on julkaistu KaakonKantri.fi-sivustolla 1.11.2022.