Ravinteiden kierratyksen ravinnekierratys e1550149667831

Ravinteiden kierrätyksen kokonaiskuva

Kun olet oikein syvällä jossakin, sanotaan, että olet ihan metsässä tai kaulaasi myöten biomassoissa. Tämän hallituksen aikana bio- ja kiertotalous on ollut monta kertaa lehtien palstoilla. Otetaan aiheeseen hiukan etäisyyttä ja katsotaan miltä ravinteiden kierrätyksen osalta näyttää, jos sitä katsotaan etäämpää? Samalla voimme pohtia kiertotalouden tulevaisuutta.

Ravinnepitoisten massojen käytön tehostamisessa on saavutettu tuloksia. Hyviä kokeiluja on käynnistynyt eri rahoitusohjelmien kautta toistasataa. Suuri osa näistä jatkuu aina vuoteen 2020 asti. Nyt rahoitetut hankkeet ovat johtaneet pysyviin käytännön toimiin ja liiketoimintaan asti. Ensimmäinen opetus onkin ollut luoda kokeilukulttuurin kautta ympäristötoimenpiteistä pitkäjänteistä yritystoimintaa. Kahtiajako yritysmaailman ja ympäristöväen osalta on osin muuttunut ymmärrykseksi yhteisestä hyvästä, jossa ympäristöhyödyille on ensimmäistä kertaa muodostumassa laskennallinen arvo. Esimerkki tästä kehityksestä on vaikkapa maanparannuskuitujen käytön merkittävä lisääntyminen.

Toinen johtopäätös on yhteistyön ja viestinnän merkitys. Kansainvälisillä ravinnemarkkinoilla kilpailu pelkällä hinnalla on kuin se kuuluisa nestemäisten ravinteiden kierrätys omien housujen kautta. Lämmittää alkuun, mutta paleltaa hetken päästä entistä enemmän. Jotta viljelijä ja kuluttaja pääsevät tekemään kestäviä valintoja, tarvitsemme nykyistä selkeämpiä merkintöjä kierrätyslannoitevalmisteisiin ja elintarvikkeisiin. Lähituotteiden vahvuus tulee esiin vasta kun niiden vaikutusten todentaminen on helpompaa kuin globaalien ravinnevirtojen ymmärtäminen.

Mitä muuta kierrätysravinteista voi sanoa?

Itseäni ainakin on yllättänyt, miten riippuvaisia energian tuotanto ja ravinteet ovat toisistaan. Aina kun biomassoja käytetään rehuksi, poltetaan, mädätetään tai muuten käsitellään, tuloksena on kierrätyskelpoisia ravinteita. Perinteinen kävelevä biokaasulaitos, märehtivä nauta, on saanut rinnalleen ihmisen kehittämiä biokaasulaitoksia, jotka tuottavat oivallisia maanparannus- ja lannoiteaineita.

Kierrätyslannoitteiden käytön lisääntyminen ei paranna ympäristön tilaa, jos osaoptimoinnin avulla haetaan helppoja ratkaisuja. Perinteisessä lannan käytössä typestä jopa puolet saattaa hävitä eläimen peräpään ja kasvien juurten välillä. Kun tätä hävikkiä vähennetään esimerkiksi biokaasuprosessissa, pellolle päätyy entistä vahvempaa tavaraa. Huolella levitetty lanta tai mädäte on oikea askel kohti kiertotaloutta, mutta voimme puhua onnistuneesta kiertotaloudesta vasta kun ravinteet päätyvät sinne, mistä ne ovat tulleet. Sama haaste koskee muitakin tekniikoita, kuten separointia, lannan hapotusta tai jäähdytystä.

Maailmankaupassa ravinteiden kierrätyksen toteutuminen on kaukana ja päinvastaista ravinteiden keskittymistä tapahtuu edelleen. Agroekologiset ja teolliset symbioosit ovat aito paikallinen vaihtoehto tälle kehitykselle. Biokaasu tai kierrätysravinteiden tuottaminen eivät yksinään ole välttämättä rahasampoja, mutta jos raha ja ravinteet saadaan kiertämään paikallisesti ja sadot lisääntyvät, on homman mielekkyys toisella tasolla.

Mitä onnistuminen sitten vaatii?

Tärkeintä on oikein valittu sijainti. Luonnonvarakeskuksen Biomassa-atlas auttaa yrityksiä sijaintipaikan valinnassa ja edistää siten osaltaan alueellisten biomassojen kierrätyskeskusten syntyä.
Suomalainen viljelijä ja maaseutu kaipaavat kipeästi myönteisiä uutisia. Kiertotalous tulee olemaan sellainen.

Yhteydenotot:

sähköposti mikko.rahtola@luke.fi, puhelin 0295324701, Twitterissä @misakari

Lue lisää:
Ravinteet kiertoon – vesistöt kuntoon -kärkihanke
Maatalouden ravinteet hyötykäyttöön -hanke
Videoesimerkkejä

Pääkuvassa: Jokainen vesistöön joutunut ravinnekilo on tappio viljelijän rahapussissa. Muutokset vesistöjen tilassa ovat hitaita, vaikka viljelytavoissa tehtäisiin nopeitakin parannuksia.

Muokkauspäivämäärä: Feb 17, 2020
Teksti: Blogin kirjoittaja Mikko Rahtola on Maatalouden ravinteet hyötykäyttöön -hankkeen koordinaattori ja erityisasiantuntija Luonnonvarakeskuksessa. Hanke jakaa tietoa ravinteiden kierrätyksestä ja kiertotalouden edistämisen rahoitusmahdollisuuksista.