Kutsu tilaisuuteen oli mieluinen ja aihepiiri tuttu. Olemme ns Loimaan Viljelymenetelmäkokeessa jo 13 vuotta testanneet ja mitanneet, kuinka voisimme hoitaa peltoviljelyä tavalla, joka säästää sekä ympäristöä, että kukkaroa. Valumavesien kontrolli, pintaeroosion minimointi sekä pellon muuntaminen hiilinieluksi ovat olleet koekentän isoa teemoja. Hyvä uutinen on, että meillä on ns CA-viljelyn keinovalikoimalla mahdollisuus näitä tavoitteita hyvin edistää. Olemme myös voineet numeroin osoittaa, että tuloksia tosiaan on saavutettavissa. Verrattaessa intensiivimuokkausta ja eri tyyppisiä suorakylvöntekniikoita, olemme pystyneet mittaamaan kiistattomasti hiilivarannon kasvaneen. Se, kuinka isoista muutoksista puhumme, tarkentuu vuosi vuodelta. Joka tapauksessa esimerkiksi Pariisin ilmastokokouksen päästötavoitteet ovat parhailla CA-viljelyn tekniikoilla saavutettavissa. Esittelemme tuloksia jälleen heinäkuussa, kun Viljelymenetelmäkenttä on OKRA-näyttelyn vierailukohde.
Teemaryhmän osallistujat eri puolilta Eurooppaa olivat jo varsin pitkällä seuraavan ympäristöohjelman valmistelutyössä. Oli ilo huomata, miten intensiivistä valmistelutyö eri muodoissaan on. Eri toimijoiden työryhmissä tapahtuu enemmän kuin julkisesti aina tiedetään.
Peppi Laine Mikkolan tilalta kertoo, miten ympäristöherkät jokivarsien suojakaistat on otettu lampaiden avulla tehokkaaseen ja samalla ympäristöystävälliseen tuotantoon.
Monilla valmistelutyöhön osallistuvilla on kiinteä rajapinta myös itse viljelyyn, joten tietoa liikkuu aika mukavasti eri toimijoiden välillä. Ympäristöohjelman valmistelussa on kuitenkin iso haaste, koska tavoitteiden ja resurssien välillä on aina ristivetoa. Sen toimivimman työkalupakin rakentamisessa on aina työtä, mutta näköpiirissä on joka tapauksessa jo toimiviksi tiedettyjä ratkaisuja. Nyt on vain ennakkoluulottomasti laitettava sinne uuteen ympäristöystävällisen viljelyn työkalupakkiin niitä puuttuvia osasia. Nykyisessä ohjelmassa on paljon hyvää, mutta hienosäätöä ja uudistuksiakin tarvitaan. Mahdottomista ei kuitenkaan ole kyse.
Kaikissa ohjelmissa on koulutuksella aina iso rooli. Sitä huolimatta kannattaa muistaa, että oppimistulokset paranevat, jos ja kun säädökset kehittyvät saatujen kokemuksen kautta paremmiksi ja ennen kaikkea nykyistä joustavammaksi.
Huomasin tyytyväisenä, että valmisteluryhmän eurooppalaiset jäsenet olivat hyvin perillä viljelyn eri nyansseista. Samalla oli mukava todeta, että Suomessa ollaan muuta Eurooppaa reilusti edellä monissa ympäristöasioissa.
Huomasimme myös, että viljelijöidenkin panosta tarvitaan, sillä käytännön tiedon ja teorian yhteensovittaminen vaatii todellista yhteistyötä. Tilavierailukohteet – Timo Lehtisen tila Paimiossa, sekä Peppi Laineen tila Salossa olivat molemmat huippuesimerkkejä ympäristöohjelman käytännön sovellutuksista.
Pääkuva: Rekorttilan tilalla Raisiossa vieraat saivat esittelyn, miten monipuolinen, alueellisesti hajautunut intensiiviviljely on hoidettavissa. Suuri peltolohkojen määrä antaa myös sopivaaporrastusta työhuippuihin. Isäntä Timo Lehtinen (vas) esittelemässä.
Katso tallenne seminaarista:
Teksti: Jussi Knaapi
