Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Irene Vänninen lähti vetämään närpiöläisille kasvihuoneviljelijöille suunnattua innovaatiohanketta ja törmäsi kommunikaatio-ongelmiin. Ne eivät johtuneet kielestä, vaan erilaisista näkökulmista. Ensimmäiset tapaamiset viljelijöiden kanssa menivät niin, etteivät osapuolet täysin ymmärtäneet toisiaan.
- Minä kutsuin viljelijöitä mukaan sessioihin ja he puhuivat pannuhuonekokouksista. Meillä oli yhteinen kieli, mutta erilaiset kognitiiviset käsitteet, Vänninen muistelee.
Från tomatrike till innovativt växthuskluster -hankkeen tavoitteena on vahvistaa ja kehittää pohjalaisen kasvihuoneklusterin innovaatiotoimintaa, jotta taattaisiin kilpailukyky ja alueen pysyminen alan huipulla. Vännisen ja viljelijöiden ongelma-avaruus eli mahdolliset tavat ymmärtää, mistä ongelmassa on kyse, poikkesivat kuitenkin toisistaan.
- Yleensä kasvihuoneviljelyn kehittämisessä on lähdetty liikenteeseen viljelytekniikoiden parantamisesta, mutta nyt piti ottaa mukaan uusi ongelma-avaruus, joka liittyi markkinoihin, kuluttajiin ja koko ketjuun.
Revyy korvasi raskaslukuisen raportin
Pulmaksi muodostui kehittämishaasteiden määrittäminen niin, että hankkeen kohderyhmä tuntisi ne omikseen. Kun tuli aika päättää, mitä kehitetään, ei mikään raskaslukuinen raportti tullut kyseeseen, koska viljelijät olivat todenneet, etteivät ole lukumiehiä. Silloin tuli mukaan taide ja ruotsinkieliselle Pohjanmaalle ominainen ilmaisumuoto, revyy. Vänninen sai mukaan Sören Storbackin, joka on kirjoittanut ja ohjannut revyitä vuosittain Närpiöön kuuluvassa Pirttikylässä. Niin syntyi Kasvihuonerevyy, jossa tehtiin havaintoja kasvihuoneviljelijöiden ongelmista.
- Hyvä taide pakottaa muuttamaan katsojansa perspektiiviä ja toivon revyyn jättäneen jäljen ihmisten mieliin ja nostaneen asiaa myös laajemmin esille. Sain palautetta, että problematiikka aukesi. Auttoi se myös itseäni kristallisoimaan sitä, mitä pitää tehdä. (Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen)
Puhujakoulu avuksi, jotta tulee kuulluksi
Hankkeessa eivät muuttuneet vain viestintätapa tai kohderyhmän asenteet, myös vetäjän oli muututtava. Sitä, miten se tapahtui, kuvaa Vänninen strategisen vitutuksen termillä. Se tarkoittaa muutoksen alkuvaihetta, jossa esimerkiksi hankkeenvetäjä tietää, että jotain täytyy muuttaa, mutta ei sitä, miten se tehdään.
- Tila ei saa jatkua liian pitkään vaan pitää ymmärtää, mitä tarvitaan muutokseen. Itsellä se liittyi kommunikointiin ja siihen, miten siinä voin kehittyä. Lähdin muun muassa Kriittisen korkeakoulun puhujakouluun, jotta tulisin kuulluksi. Siis, että osaisin ottaa kuulijakunnan paremmin huomioon ja puhua heidän kielellään ja käsitteillään.
Vänninen tuli kuulluksi ja Närpiön Tomaattikarnevaaleilla ja Slättens mat och mystik-tapahtumassa esitetyllä Kasvihuonerevyillä oli noin 250 katsojaa. Sattumanvaraisen ongelmiin tarttumisen sijaan hanke rakensi tilanteesta kokonaiskuvan ja argumentoi, miksi tietyt toimenpiteet tehdään ja mihin kehittäminen suunnataan.
- Syntyi yhteinen näkemys kasvihuonevaltakunnan suurimmasta haasteesta. Haasteena on saada tuottajien sijaan kuluttajien tarpeet ja maailmanlaajuiset trendit ohjaamaan tuotantoa.
Irene Vänninen esitteli InnoVäxthus-hankettaan Pohjanmaan ELY-keskuksen verkostoitumispäivässä 14.11. Päivän järjestämiseen saatiin maaseutuverkoston palvelupaketti.