Yrittäjät tekevät mitä haluavat ja missä haluavat

Millainen on sopiva yrittäjätyyppi?

Yrittäjät on sellaisia vilivilperttejä jotka ei niinkään koulussa pärjää. Ne taas, jotka pärjäävät, laskelmoivat, ettei yrittäminen kannata.

Tällaisia stereotyyppisiä yrittäjäkäsityksiä on aikuisilla: kuntapäättäjillä, yrittäjäjärjestön edustajilla, opettajilla ja muilla nuorten kanssa työskentelevillä. Yrittäjyyden professori Jarna Heinonen Turun yliopistosta sanoo, että liian usein aikuisten suhtautuminen yrittäjyyteen on problematisoitua ja stereotyyppistä.
- Yrittäjyys nähdään poikkeuksellisen vaativana, siihen kykenevät vain rohkeat ”yrittäjätyypit”. Tällaista viestiä kertovat kuntien sidosryhmät, joiden tehtävänä on pitää seutu asuttuna ja satsata alueen tulevaisuuteen.

Vanhakantainen käsitys on käynyt ilmi Heinosen tekemästä tutkimuksesta, joka luotaa nuorten yrittäjyyttä maaseudulla. Ajatellaan, että pojat voivat perustaa yrityksiä liittyen autojen rassaukseen ja maatilojen aputöihin, tyttöjen tie on paremman koulutuksen myötä palkkatyö. Liekö tällainen ajattelu omiaan pitämään tytöt maaseudulla? Tyttöjen pako maalta kaupunkiin opiskelemaan ja myöhemmin töihin kun on jo pitkään jatkunut trendi monella maaseutupaikkakunnalla.

Jos halutaan kannustaa yrittäjyyteen, neuvonnan olisi oltava avarakatseisempaa. Myös pienet yritykset ovat tärkeitä. Ei kaikkien pidä haluta kasvuyrittäjäksi.

Joidenkin aikuisten taantumuksellinen ajattelutapa ei onneksi sido nuoria, Heinonen iloitsee. Yläkouluikäisten ja toisen asteen oppilaitoksissa opiskelevien nuorten haastattelujen perusteella maaseudun nuoret suhtautuvat yrittäjyyteen mutkattomasti.

- Nuoret näkevät yrittäjyyden yhtenä vaiheena työuralla. Yrittäjyys voi olla osa urapolkua, ei välttämättä loppuelämän valinta. Yrittäjyyden ja palkkatyön vaihtelu on heille normaali tulevaisuudennäkymä. He eivät myöskään arastele valita alaa omien mieltymystensä perusteella. Usein harrastuksen pohjalta lähtenyt yrittäjyyskokeilu voi johtaa yritystoimintaan asti. Koulutettu nuori voi palata kotipaikkakunnalleen ja harjoittaa yritystoimintaa vaikka millä alalla, esimerkiksi perustaa lakitoimiston. Etätyön yleistyminen mahdollistaa tämän.

Jarna Heinosen tutkimuksen esimerkit ”hyvistä” neuvoista on valitettavasti nähty ja koettu myös omassa tuttavapiirissäni. Ystäväni oli perustamassa elämysyritystä, jonka idea perustui voimakkaasti yksilöllisyyteen, ainutkertaisiin tuotteisiin ja ystävääni henkilönä. Tätä vasten yrittäjäneuvojan vinkit tuntuivat häkellyttäviltä ja vääriltä ja horjuttivat aloittavan yrittäjän itsetuntoa. Neuvot kuuluivat:
Voisitko mitenkään skaalata ideaasi? Kannattaisiko tuotanto sijoittaa jonnekin halpamaahan?

Todennäköisesti neuvoja ei tarkoittanut pahaa, hän oli vain vieraillut kasvuyrityseetoksen laarilla.

Jos halutaan kannustaa yrittäjyyteen, neuvonnan olisi oltava avarakatseisempaa. Myös pienet yritykset ovat tärkeitä. Ei kaikkien pidä haluta kasvuyrittäjäksi.

Yrittäjällekin on erilaisia urapolkuja

Tutkijan mukaan maaseudun nuorilla on siis intoa yrittäjyyteen. Sen lisäksi tarvitaan taitoa. Koko koulujärjestelmän pitäisi tukea nuorten yrittäjyysvalmiuksia, tuoda yrittäjyyttä esiin yhtenä uravaihtoehtona ja avata yrittäjyyteen liittyviä, osin vinoutuneitakin käsityksiä. Kiitosta hän antaa kolmannen sektorin toimijoille, 4H-järjestölle ja Nuori yrittäjyys ry:lle, joiden kautta moni nuori on päässyt kokeilemaan yrittäjyyttä ja näin yrittäjyys realistisena ja jopa houkuttelevana uramahdollisuutena on avautunut. Nuorten tietoisuutta yrittäjyyden mahdollisuuksista, mutta myös riskeistä tulisi lisätä paljon tehokkaammin.

Usein ajatellaan, että maalla tehdään monenlaista juurevaa, mutta todelliset innovaatiot syntyvät kaupungeissa.

Kiinnostava seikka Jarna Heinosen ja Turun yliopiston tutkimuksessa on myös heidän tunnistamansa yrittäjyyden urapolut maaseudulla. Nuorten keskuudesta on erilaisia tulevaisuuden yrittäjyyspolkuja: perinteiset yrittäjät, yhden uran yrittäjät ja joustavat yrittäjät.

Perinteisen yrittäjyyden ala on usein maatalous. Yrittäjiksi ryhdytään tavallisesti hieman myöhemmällä iällä, kolmikymppisten jälkeen, kun maatilalla tehdään sukupolvenvaihdos. Yhden uran yrittäjät perustavat yrityksensä melko varhain, 20 – 25 -vuotiaana ja maataloussektorin ulkopuolelle. Nämä yrittäjät ovat usein poikia, ehkä juuri niitä alussa mainittuja autonruuvaajia, jos kohta joukossa on monenlaista tilitoimistoista autokauppaan. Joustava yrittäjyys on tulevaisuuden kannalta mielenkiintoisin ja monipuolisin – se myös heijastaa työelämän murrosta laajemmin. Siinä yrittäjyys on uravaihe, lisäansioiden mahdollistaja palkkatyön tai opiskelun ohella tai pätkätöiden välissä. Yrittäjyyteen voi aina myös palata. Myös ala voi vaihtua ennakkoluulottomasti erilaisten elämänvaiheiden mukaan.

Joustava yrittäjyys kuulostaa houkuttelevalta ja sallivalta. Se antaa mahdollisuuden tehdä, mitä tykkää. Joustava yrittäjyys ei kuitenkaan tarkoita firman perustamista ja investointeja ja sitten kioskin lakkauttamista. Joustavuus sopinee parhaiten asiantuntijatyöhön, jossa ei ole rahaa kiinni seinissä.

Maalta löytyy tilaa myös kasvuyrityksille ja innovaatioille

Kyllä kasvuyrityksillekin on maaseudulla paikkansa. Usein ajatellaan, että maalla tehdään monenlaista juurevaa, mutta todelliset innovaatiot syntyvät kaupungeissa. Innovaatioyritysten synonyymina pidetään ohjelmistofirmoja. Innovoinnin typistämistä vain tieteen ja korkean teknologian omaksi ei voida pitää kovin – no – innovatiivisena näkemyksenä.

Ajatellaan, että pojat voivat perustaa yrityksiä liittyen autojen rassaukseen ja maatilojen aputöihin, tyttöjen tie on paremman koulutuksen myötä palkkatyö.

Seija Virkkala Kokkolan yliopistokeskuksesta ja Esa Storhammar Jyväskylän yliopistosta kertovat artikkelissaan Maaseutu tietotaloudessa - Innovaationäkökulma kaupungin ja maaseudun vuorovaikutuksessa juuri tästä. He kirjoittavat, että myös perinteisillä aloilla innovoidaan, kun toimintaa parannetaan ja tehostetaan. Taustalla on pitkälle kehittynyttä syvällistä osaamista, uusien teknologioiden taitavaa soveltamista, monimutkaisia yhteistyöverkostoja ja uusia liiketoimintakonsepteja. Innovatiiviset maaseutuyritykset myös luovat erikoistuneita tuotteita ainutlaatuisia paikallisia resursseja hyödyntäen. Artikkelissa mainitaan myös puutuotealan osaamistihentymät, jotka sijaitsevat usein maaseudulla.

Myös mainitut ohjelmistoalan yritykset voivat kukkia maalla. Virkkalan ja Storhammarin artikkelin mukaan ohjelmistoalan väki korostaa maaseudun myönteisiä piirteitä innovoinnin kannalta. Maalla on rauhallista. Se auttaa keskittymään uusien ideoiden tuottamiseen.

Juttua varten haastateltu Turun yliopiston kauppakorkeakoulun yrittäjyyden professori Jarna Heinonen on mukana Nuorten yrittäjyyspolut maaseudulla -tutkimushankkeessa. Hanketta rahoittaa Maaseutupolitiikan neuvottelukunta.