Ehkä olen toivoton tapaus, mutta ei se kuulkaa ihan helppoa ole. Joku muukin halusi asiasta oppia lisää ja siksi Keski-Suomen Sykettä -viestintähankkeen järjestämä seminaari oli tänään ihan täynnä. Tämä puheenvuoro on sieltä. Jos et jaksa lukea, voit vain katsoa pääkuvasta Linda Saukko-Raudan huikean kuvituksen puheenvuorostani.
Lähdetään liikkeelle euroista. Suomen EU:lta saamasta jäsenmaksupalautuksesta yli 70 prosenttia tulee maatalouden ja maaseudun tukina. Maaseutuohjelman kautta Suomessa on käytössä seitsemän vuoden aikana lähes 8,2 miljardia euroa koko Suomen ja meidän kaikkien suomalaisten hyvinvointiin. Jos tarkastellaan vuosittaisia valtion budjetteja, tuo raha on ihan merkittävä lisä vaikkapa nuoristyöhön, liikuntakasvatukseen, sosiaaliseen hyvinvointiin ja terveyden edistämiseen tai kotouttamiseen.
Maaseutuohjelman avulla on parannettu osaamista ja saavutettavuutta, monipuolistettu ja uudistettu maaseudun yritystoimintaa, panostettu mittavasti ympäristöasioihin ja tuotantoeläinten hyvinvointiin, lisätty innovaatioita ja vientiä sekä kehitetty palveluita ja vahvistettu ihmisten osallistumista.
Sama numeroilla ilmaistuna:
• 18 073 ihmistä on parantanut osaamistaan osallistumalla koulutukseen
• 91 % maatalousmaasta on ilmastotoimien piirissä
• 10,4 % maatalousmaasta on luomua
• 1 505 yritystä on perustettu tai toimintaa on kehitetty
• 15 180 tilaa on hyödyntänyt neuvontaa
• 6 182 tilaa on tehnyt eläimille lain vaatimuksia paremmat oltavat
• 2 499 tilaa on saanut tukea uudistavaan investointiin
• 576 tilaa on saanut nuorten viljelijöiden aloitustukea
• 1 397 hanketta on mm. kehittänyt palveluita ja kyliä
• 3 000 km nopeaa verkkoyhteyttä laajakaistahankkeiden ansiosta
Paljon monenlaista tekemistä, eikö, mutta nämä eivät vielä kerro, mikä on muuttunut?
Tämä kaikki tieto tarkentuu Maaseutu.fi-sivustolla jatkuvasti. Tietoa maaseutuohjelman tuloksista ja vaikutuksista karttuu koko ajan, mutta meidän pitää olla vielä kunnianhimoisempia siinä, kuinka ne esitämme. Mikä on muutos lukujen takana?
Viesti pitää asettaa laajempaan yhteyteen, kuten upeat Heidi Korva ja Saila Tykkyläinen hyvin toivat seminaarissa esiin. Maaseutuohjelma pystyy vastaamaan ainakin kahteen päivämme suureen kysymykseen. Ensin on ilmastonmuutos, josta ilmasto-oireiden vanavedessä seuraa muita vitsauksia, kuten kodittomuutta ja eriarvoistumista. Maaseutuohjelmassa on keinoja vaikuttaa siihen, kuinka paljon ilmaston keskilämpötila nousee, ja kuinka me täällä Suomessa sopeudumme muuttuviin olosuhteisiin. Toiseksi ohjelmalla voidaan lisätä sosiaalista yhteenkuuluvaisuutta ja erilaisten asukkaiden, nuorien ja vanhojen osallisuutta yhteisössään.
On tärkeää miettiä, millä kuvastolla maaseutuohjelman merkitystä tuodaan esiin. Kollegani Sinikka Torssonen kertoo usein, kuinka hän erään tunnetun median palveluksessa törmäsi ilmiöön, jossa maaseudun asukasta edustamaan haettiin vähän tärähtänyt, mielellään karvalakkipäinen ukko. Kaikki kunnia ukoille, mutta meillä on aika paljon töitä kertoa, että Suomessa on aika paljon aika erilaisia maaseutuja, ja samanlaisellakin alueella voi elää tosi erilaista elämää.
Joitakin vuosia sitten kipuilimme, etteivät maaseutuaiheet kiinnosta mediaa. Vähintään viimeisen vuoden ajan on enenevissä määrin kirjoitettu moninäkökulmaisia artikkeleita erilaisilta alueilta. Pääosassa keskusteluja nähdään, että kaupunkien ja maaseutujen vastakkainasettelua lietsova populistinen keskustelu vain ”synnyttää tarpeettomia jännitteitä”, kuten professori Mari Vaattovaara sen muotoili. Suomen kokoisessa maassa, josta 95 prosenttia on maaseutua ei oikein ole varaa vastakkainasetteluihin, koska nämä elämäämme vaikuttavat suuret kysymykset ilmaston muuttumisesta kansantalouden kehitykseen ovat kuitenkin meille kaikille yhteisiä.
Viestinnän on kerrottava vastauksista, joita suuriin peruskysymyksiin on keksitty eri puolilla Suomea. Se on tehtävä totuudenmukaisesti ja lukuihin perustuen, innostavasti ja samaistuttavasti. Ja näin tehdään.
Valtakunnallisessa maaseutuviestinnän verkostossa on nähty loistavia esimerkkejä siitä, kuinka aikaansaannoksista on kerrottu. Tarinoiden kautta, liikkuvien ja liikkumattomien kuvien avulla, k-marketin edessä kököttämällä, vloggareiden avustuksella, toimittajayhteistyöllä, kädestä pitäen näyttämällä.
Paikallisuus ja lähelle meneminen lisää kiinnostavuutta. Kukapa ei haluaisi tietää mitä omilla kulmilla tapahtuu. Joku tuttu on ehkä lehdessä. Myös merkitys on helpompi käsittää, kun henkilö itse siitä kertoo.
Kymmenessä vuodessa on muuttunut paljon. Ensinnäkin olemme määrätietoisesti muuttaneet käytettyä kieltä ymmärrettävämpään suuntaan. Toisaalta olemme ottaneet suunnitelmallisesti haltuun paljon enemmän kanavia ja näin myös viestintä on paljon kohdennetumpaa ja erilaisille vastaanottajille räätälöityä.
Kaikkein suurin muutos on siinä, että saatan olla päivittäin yhteydessä eri puolilla Suomea töitä tekevien maaseutuviestijöiden kanssa. Kymmenen vuotta sitten moni maaseutuviestijä teki työtään aika yksin. Meitä - niin kokopäivätoimisia viestinnän ammattilaisia kuin muita viestiviä asiantuntijoita - on myös paljon enemmän. Panostukset viestintään näkyvät kyllä myös siinä, miten vaikutuksista saadaan kerrottua, varsinkin kun se tehdään yhdessä asiantuntijoiden kanssa ja toisten ideoita varastaen ja jalostaen. Kiitos hyvästä työstä upea viestintäverkosto!
Vinkkejä vaikuttavaan viestintään löydät vaikkapa täältä:
Keski-Suomen maaseutu: Viestintää ja vaikuttavuutta -seminaari
Liiverin blogi
22.8.2018
Teksti: Annukka Lyra, viestinnän erityisasiantuntija, maa- ja metsätalousministeriö
Kuvat: Linda Saukko-Rauta
