Järvet kuntoon kosteikkojen avulla

- Katselin karttaa ja mietin, että mihin meidän maille kosteikon mahdollisesti saisi. Löytyi paikka, jolla ei ollut mitään metsätaloudellista merkitystä, vaikka puuta siellä kasvoikin. Siellä seisoi vesi enemmän kuin puolen vuoden ajan joka tapauksessa.

Etelä-Karjalassa, Taipalsaarella sijaitseva Suutarin kartano kasvattaa nautoja ja lampaita, muutama hevonenkin löytyy. Kartanon tiluksilla viljellään pääasiassa rehunurmea eläimille. Jonkin verran viljellään myös ruista, hernettä sekä härkäpapua. Tilan tuotanto on lampaita lukuun ottamatta luomua.

- Päätuotantosuunta on nautatalous ja siinä pyritään panostamaan jalostuseläimiin. Lisäksi on matkailupuolta ja jonkin verran kalastustakin, yrittäjä Suutari kertoo.

Maanomistajat innostuivat vesiensuojelusta

Suutari otti yhteyttä kosteikkohankkeen puuhamieheen Antti Happoseen ja pian kosteikkoa jo rakennettiinkin. Nyt Suutari on ollut mukana jo seitsemässä kosteikkoprojektissa.

Kosteikot hidastavat pelloilta ja metsistä valuvan veden virtausta, jolloin veden mukanaan kuljettama kiintoaines laskeutuu kosteikoihin, eikä valu suoraan rehevöittämään ja samentamaan Saimaata. Parhaimmillaan Suutarin kartanon mailta valuvat hulevedet kulkevat kolmiosaisen reitin suodattuen sorasta rakennetun imeytyskentän läpi kosteikkoon, josta matka jatkuu vielä toiseen kosteikkoon, ennen kuin puhdistunut vesi lopulta saavuttaa järven.

- Maanomistajien ja asukkaiden innostus ja motivaatio vesiensuojeluun on todella upeaa. Kun naapurin isäntä rakentaa kosteikon, nousee halu saada kohde myös omille maille.

Pien-Saimaan ja sen läheisten vesistöjen alueelle kosteikkoja ja vastaavia vesiensuojelurakenteita on rakennettu viimeisen kymmenen vuoden aikana jo pitkälti toista sataa. Lähes kaikki kohteet sijaitsevat yksityismailla.

Valtaosa on puhtaasti maatalouden vesiensuojelukohteita, mikä tarkoittaa, että valuma-alue on peltovaltainen. Joukossa on myös metsätalouden vesiensuojelukohteita ja kuntien rakentamia kosteikkoja.
- Maanomistajien ja asukkaiden innostus ja motivaatio vesiensuojeluun on todella upeaa. Kun naapurin isäntä rakentaa kosteikon, nousee halu saada kohde myös omille maille. Isännät ovat ylpeitä omista kohteistaan, ihan syystäkin, iloitsee projektikoordinaattori Raija Aura Lappeenrannan seudun ympäristötoimesta.

Tuloksia on jo näkyvissä

Vaikka järven vedenlaadun parantuminen on hidas prosessi, tuloksia on jo nyt nähtävissä Pien-Saimaalla.

- Veden laatu on parantunut. Tulokset näkyvät veden laadun seurannan mittaustuloksissa. Myös asukkaat kertovat havainnoistaan ja kertovat, että vesi on kirkastunut ja leväkukintoja on hyvin vähän, Aura sanoo.

Pien-Saimaalla on vesiensuojelurakenteiden toteutuksen lisäksi tehty runsaasti muitakin toimenpiteitä, kuten Kivisalmen pumppaamon rakentaminen ja hoitokalastusta sekä ruovikkojen niittoja.

- Tämän lisäksi on tarjottu neuvontaa ja koulutusta sekä ympäristökasvatusta lapsille ja nuorille. Ympäristötietoisuus on kasvanut. Kaikki tämä on sitouttanut ja motivoinut asukkaita, maanomistajia, viljelijöitä ja mökkiläisiä vesiensuojeluun, Aura huomauttaa.

Kosteikoista iloitsevat niin eläimet kuin ihmisetkin

Valumien puhdistamisen lisäksi kosteikoille ja niiden lähiympäristöön on muodostunut monipuolisia elinympäristöjä eri lajeille vesilinnuista hyönteisiin. Marko Suutari on edesauttanut lajien kotiutumista kosteikoille muun muassa rakentamalla sorsille pesäpaikkoja ja tekemällä riistapeltoja.

Kosteikot ovat avanneet erilaisia virkistyskäyttömahdollisuuksia myös ihmisille esimerkiksi lintubongauksen, retkeilyn ja metsästyksen merkeissä. Kosteikkojen yhteydessä kulkee retkeilypolkuja ja vierelle on noussut laavuja ja lintutorneja. Suutarin ensimmäisen kosteikon, Tortonsuon kosteikon lammessa voi veden laadun puolesta pulahtaa vaikka uimaan.
- Rakensin sinne varattavan retkituvan. Ja onpa siellä jopa saunakin, Suutari naurahtaa.