Nikkarin Maatilan tulevaisuus on luomussa ja monimuotoisuudessa

— Tällä hetkellä viljelen kauraa, härkäpapua, vihreää parsaa ja mansikkaa, joka istutetaan piakkoin, Kukkonen kertoo.

Koko tilan kohdalla vuosi 2020 on siirtymävuosi luomuun. Vihreää parsaa tilalla on viljelty luomuna jo vuodesta 2019 lähtien, jolloin Kukkonen olisi alun perin halunnut siirtymän aloittaa koko tilan osalta. Rahoituksen sulun vuoksi luomusitoumusta ei kuitenkaan voinut vielä 2019 antaa, mutta tänä vuonna se on taas ollut mahdollista.

— Käytännössä jatkossa en siis tule pelloillani käyttämän kemiallisia lannoitteita tai kasvinsuojeluaineita. Ravinnehuolto perustuu tulevaisuudessa biologiseen typensidontaan eli apiloihin, virnoihin ja eloperäisiin lannoitteisiin kuten lanta tai kierrätyslannoitteisiin eli esimerkiksi lihaluujauhoon, Kukkonen avaa muutoksia.

Kukkonen oli miettinyt Nikkarin Maatilan siirtämistä luomutuotantoon jo viljelijän uransa alusta asti. Siirtymistä kuitenkin jarruttivat palkkatyöt muualla sekä luomuviljelyn alussa tarvittava panostus uuden opetteluun. Pari vuotta sitten siirtyessään päätoimiseksi viljelijäksi Kukkonen päätti ottaa haasteen vastaan. Nyt hän on ollut todella tyytyväinen muutokseen ja näkee luomussa paljon mahdollisuuksia tuleviksi vuosiksi.

— Isoin syy muutoksen tarpeeseen yleisesti on peltomaiden kasvukunto, joka on heikentymään päin. Siihen on tietysti monta syytä, esimerkiksi karjaa ei ole enää monellakaan tilalla eli ei tule lantaa, eikä ole nurmia ja ylipäätään viljellään aika yksipuolisesti esimerkiksi viljoja. Luomulla on mahdollisuus panostaa maan kasvukuntoon ihan eri tavalla kuin normaalissa viljelyssä. Minulle on iso asia, jos pystyisin parantamaan kasvukuntoa tässä omilla alueilla. Kasvukunnon paraneminen vaikuttaa peltoihin muutenkin ja ne kestävät sen jälkeen paremmin esimerkiksi kuivuutta ja sadetta sekä sitovat hiiltä paremmin ja pysyvämmin luomuna. Myös sadot ovat parempia, kun pellossa on runsas biologinen elämä eikä sitä ole ruiskutettu kuoliaaksi, Kukkonen miettii omia vaikuttimiaan.

Ekologisuus on ollut myös Kukkosen ajatuksissa luomuun siirtyessä. Aikaisempana vuonna hän on joutunut myrkyttämään tuholaisia runsaasti viljellessään rapsia ja se on tuntunut väärältä tavalta ratkaista asia.

– Viime ja sitä edellisenä kesänä viljelin rapsia, ja minulla oli ihan todella vaikea vuosi tuholaisten kanssa. Rapsiin ruiskutetaan vahvoja tuholaisaineita, jotka tuhohyönteisten lisäksi tappavat kaikki kasvustossa ruiskutushetkellä olevat hyötyeliöt. Vaikka ruiskutus tehdään öisin, jotta siellä ei olisi niin paljon hyötyeliöitä, ei tämä ole mielestäni kestävä tie. Ekologinen ajattelu lähtee kuitenkin siitä, että maa on tasapainossa ja sieltä voidaan saada paljon myös satokasvia, kunhan kasvukunnosta huolehditaan, Kukkonen muistuttaa.

Luomuun siirtyminen vaatii enemmän tulevaisuuden suunnittelua

Luomuviljely koostuu hallinnollisesti kahdesta osasta eli luomuvalvonnasta, johon voi liittyä koska vain sillä siihen ei liity rahoitusta sekä luomusitoumuksesta, joka vaikuttaa rahoitukseen. Luomusitoumuksessa sitoudutaan aina viideksi vuodeksi kerrallaan luomuviljelyyn ja siitä saa hehtaarikohtaisen tuen, jonka tulee normaalin viljelytuen päälle.

— Siirtymäprosessissa on ollut paljon minulle uutta opeteltavaa. Ei se tekninen tai byrokraattinen puoli vaan oman viljelyn järjestely uuteen uskoon. Nyt viljely on paljon pitkäjänteisempää kuin aiemmin ja omaa ajattelua on pitänyt muuttaa paljon. Luomuviljelyssä ajatus on se, että jos pelloille ilmestyy rikkakasveja, olet jo auttamattomasti vuosia myöhässä, Kukkonen naurahtaa.

Kukkonen on esimerkiksi alkanut hyödyntämään typensitojakasveja pellollaan. Tapa vaatii pitkäjänteisyyttä ja suunnittelua, mutta kantaa hedelmää myöhemmin maan kunnon paranemisena.

— Esimerkiksi typensitojakasvien hyödyntäminen tapahtuu niin, että ensin on pari vuotta pellolla viherlannoitusnurmi, jossa on paljon apiloita, jotka sitovat typpeä. Sen jälkeen voin kylvää siihen jonkun satokasvin, joka hyödyntää sen maahan sidotun typen. Tavallaan ei voi vuosi kerrallaan ajatella, että mitäs minä nyt tuohon pellolle laittaisin vaan viljelyä pitää suunnitella aiempaa enemmän, Kukkonen avaa uusia metodeja.

Maataloudessa kirjanpito on tavallista, mutta luomutuotannossa sitäkin pitää tehdä tarkemmin. Luomuehdoissa on muutenkin aluksi paljon opettelua, mutta Nikkarin tilalla oman lisänsä siihen tuo puutarhakasvien kasvattaminen viljelyn lisäksi. ProAgria Etelä-Suomen luomuneuvoja Kaija Hinkkanen on ollut Kukkosen mukaan hyvänä apuna uuden opetteluun, vaikka siirtymä on ollut monipuolisen kasvatuksen takia porrastettu.

Vapaaehtoinen Carbon Action -hanke antaa tietoa omien maiden tilasta

Kukkonen on mukana myös Carbon Action -hankkeessa, jossa tavoitteena on tutkia hiilen sitoutumista peltomaahan eri viljelytoimilla. Maanäytteitä kerätään itse valitulta koepellolta viiden vuoden välein. Pilottiin mukaan lähteneet viljelijät ovat itse voineet valita toimenpiteet, joita tekevät pilotin aikana.

— Minulla on alus- ja kerääjäkasvit. Nyt kokeilulohkolla kasvaa kauraa ja sinne olen kylvänyt mukaan samaan aikaan Italianraiheinä-Valkoapilaseoksen. Elokuussa kun puin kauran, alkaa seos kasvamaan sitoen typpeä sekä tuoden juuristomassaa maahan. Puinnin jälkeinen kasvipeitteisyys ja jatkuvayhteyttäminen ovat hiilensitomisen ja maaperän hyvinvoinnin kannalta tärkeitä asioita. Tässä toteutuisi parhaimmillaan positiivinen viljavuuskierre siten, että kun siellä on juuristomassaa ja eloperäistä aineitta, niin sinne tulee maaperäeliöitä ja se taas kiihdyttää positiivisesti maaperän eloa ja kuntoa, Kukkonen toivoo.

Osittain toimenpiteet Carbon action -hankkeessa ovat samoja kuin maataloustukijärjestelmän vapaaehtoisessa ympäristökorvausjärjestelmässä, jossa korvausta saa muun muassa peltojen talviaikaisesta kasvipeitteisyydestä. Kukkonen on kokenut työn vaivan arvoiseksi, ja siitä saadut tuet ovat menneet kustannusten kanssa hyvin yhteen. Vaikutuksia satoon on kuitenkin vielä vaikea arvioida, koska maan kasvukunnon parantaminen, joka tähtää tietysti satojen paranemiseen sekä tulevaisuuden sään ääriolosuhteiden kanssa pärjäämiseen on hidas prosessi.

— Carbon Action -hanke on vapaaehtoinen ja siitä ei korvauksia saa, mutta koen että siitä olen saanut enemmän itse. Meillä on koulutuksia, joissa on alan huippututkijoita luennoimassa, vaihdetaan tietoa ja jaetaan oivalluksia sekä kokemuksia muiden viljelijöiden kanssa. Viljely on kuitenkin aina vähän sellaista yrityksen ja erehdyksen kautta kokeilua, kun peltomaat ja mikroilmasto on joka paikassa ja joka viikko erilainen, Kukkonen muistuttaa.

Nikkarin Maatilan tulevaisuus on monimuotoinen

Kukkonen on mukana monenlaisessa kokeilussa tällä hetkellä. Puutarhaviljely, lähiruokatuotanto ja kenties myös jatkojalosteiden tuottaminen kiinnostavat Kukkosta tulevaisuudessa. Nikkarin Maatilalla on myös harrastelampaita, jotka ylläpitävät maisemalaitumia. Maaseuduilla yritetään ennallistaa perinnebiotooppeja, metsälaitumia ja niittyjä, jotka ovat nykyään harvinaisia. Myös näihin Kukkonen saa tukea.

Viljelijöiltä monesti moitteita saavat EU-tukimuodot ovatkin Kukkosen mukaan tärkeitä, jotta edes nykyisenkaltainen monesti edelleen usein perheviljelyyn perustuva suomainen pienehkö tilaviljely voi jatkua.

— Ruoan hinta markkinatalouden ehdoilla kuulostaa aika hurjalta. Olisiko meillä enää edes varaa ruokaan? Ilman EU:ta on vaikea miettiä minkälaista maaseudulla olisi tai näyttäisi. Ehkä meillä olisi vain jokin iso yritys viljelemässä parhaita peltoja ja muut pellot kasvaisivat pajua. Maaseudun pitää mielestäni pysyä maaseutuna, ja eihän isoja yhtiöitä kiinnosta miltä täällä esimerkiksi näyttää. Itse haluan kuitenkin, että täällä myös näyttää mukavalta, kun kerran täällä joka päivä olen ja töitä teen, Kukkonen innostaa lopuksi.

Nikkarin Maatilan toimia voi seurata Instagramista, Facebookista ja nettisivuilta osoitteesta www.nikkarinmaatila.fi