Luomumarkkinat kasvavat nopeammin kuin päivittäistavarakauppa keskimäärin. Tämä lupaa hyvää nykyisille ja tuleville luomutuottajille.
– Vajaa 12 % peltoalasta on tällä hetkellä luomulla ja määrä on kasvanut koko ajan. Kansallinen tavoite on kuitenkin 20 % vuoteen 2020 mennessä, joten tilaa uusille tuottajille on vielä runsaasti, Pro Luomu ry:n toiminnanjohtaja Marja-Riitta Kottila sanoo.
Tyypillinen luomutuottaja on nuorehko, hyvin koulutettu ja yrittäjähenkinen maatalousammattilainen, jolla on keskimääräistä suurempi tila. Usein luomuun lähdetään oppimisen halusta.
– Halutaan uusia haasteita ja parempaa kannattavuutta, mutta vaakakupissa on tavallisesti muutakin, vaikkapa oma terveys – luomutuottajan ei tarvitse ruiskuttaa pelloilleen torjunta-aineita. Monilla mukana ovat myös ekologiset arvot, kertoo Kottila.
Miksi ei?
Kuten kaikissa hyvissä asioissa, myös luomussa on kaksi puolta.
– Usein tuottajat arkailevat luomua sen tavanomaista tuotantoa tiukemman valvontajärjestelmän takia. Toisaalta kaikkeen tuotantoon liittyy aika paljon byrokratiaa ja jokainen tietysti miettii itse, kuinka paljon haluaa tehdä paperitöitä. Luomuvalvonta kannattaa nähdä laatusertifiointina, jonka avulla tuotteet voi myydä luomuna. Valvonta on tärkeää siksi, että se vahvistaa luomun luotettavuutta kuluttajille asti, Kottila muistuttaa.
Luomu vaatii sekä ammattitaitoa että suunnitelmallisuutta.
– Kaikilla ei ehkä ole riittävästi energiaa ja innostusta opetella uusia asioita. Voi myös olla, että oman tilan olosuhteet eivät sovellu luomuun esimerkiksi viljelykierron, maan rakenteen tai vesitalouden takia. Erityisesti kotieläintilalla voivat vastaan tulla suuret ja liian raskailta tuntuvat investoinnit, Kottila kertoo.
Luomutuotanto on tavanomaista kannattavampaa
Luomun tuottaminen on haastavaa, mutta myös palkitsevaa. Luomutuotteista saakin paremman hinnan ja tuen. Luomutuottajien keskimääräinen yrittäjätulo sekä kannattavuuskerroin on ollut tavanomaista tuotantoa korkeampi jo kymmenen vuotta.
– Luomutuottaja käyttää vähemmän ostopanoksia, kuten lannoitteita tai kasvinsuojeluaineita. Lannoittaminen hoidetaan karjan lannalla, viherlannoitteilla ja palkokasveista saatavalla ilmaisella typellä. Muuttuvia kustannuksia on kaiken kaikkiaan vähemmän, Kottila muistuttaa.
Ympäristön etu on myös tuottajan etu
Luomu vähentää luonnon kemikalisoitumista ja lisää monimuotoisuutta. Samalla viljelykierto tekee hyvää maalle ja eliminoi monokulttuurin haittoja. Syväjuuriset palkokasvit murustavat maata ja tekevät vedenläpäisykykyä parantavia kanavia. Lisäksi kuohkea maa imee enemmän vettä – ominaisuus, jolla voi olla Suomen arvaamattomissa kesäsäissä suuri merkitys.
Luomupelloilta tulee myös vähemmän vesistöpäästöjä. Lisäksi luomukarja laiduntaa paljon ja lannoittaa itse laitumiaan. Samalla lantaläjät tarjoavat hyvän ympäristön monille ötököille, jotka puolestaan ovat monien lintujen ravintoa.
Kuluttaja arvostaa luomua
Ruokakaupan vallitseva ja yhä voimistuva suuntaus on ympäristöystävällisyys ja eläinten hyvinvointi. Ja kuluttaja arvostaa luomun puhtautta. Tavanomaiseen tuotantoon verrattuna vähäiset ainejäämät puhuttelevat esimerkiksi pienten lasten vanhempia.
– Kuluttaja valitsee mielellään lähellä tuotettua, kotimaista ruokaa. Koska luomutuotannossa ei käytetä torjunta-aineita ja väkilannoitteita, jotka pääosin ovat tuontituotteita, kotimainen luomu on sitä suomalaisinta ruokaa. Monien mielestä luomu myös maistuu paremmalta, Kottila sanoo.
