Niina ja Philipp Meyer eivät missään tapauksessa tahtoneet ryhtyä jatkamaan kummankaan kotitilaa. Tai niin he kuvittelivat vielä tavatessaan toisensa yliopisto-opintojensa yhteydessä. Sekä lempääläisen Niinan että itävaltalaisen Philippin kokemus maatalouden harjoittamisesta oli sama.
– Meidän kokemus oli, että maatilat eivät ole taloudellisesti kannattavia ja niiden päälle tullut jatkuva kasvatuspaine oli myös meille raskas, Philipp miettii.
- Niin. Tuntui, että se maatilan pitäminen on joku sellainen pyörre, mihin hukkuu, Niina sanoo.
2015 pariskunta kuitenkin aloitti emäntänä ja isäntänä Niinan kotitilalla, Mantereen tilalla Lempäälässä, sukupolvenvaihdoksen jälkeen. Pitkällisten keskustelujen jälkeen, oletettavasti?
– Joo, me ollaan välillä ihan todella raskasta seuraa toisillemme, koska meidän elämä on sellaista filosofista meta-analyysia erilaisista asioista, kaksikko nauraa.
Jatkaminen edellytti muutosta niin toimintakulttuuriin kuin tuotantolinjauksiinkin – lypsykarjasta emolehmätuotantoon.
– Tullessa oli vielä lypsykarja, mut ensimmäinen asia, mikä meidät tapasi, oli se että meijeri ilmoitti maidonhinnan laskevan ja tosi paljon, noin 25 prosenttia. Me haluttiin muutenkin luopua lypsylehmistä, ja kun sitten vielä tiedettiin, että tästä ei tule sinä vuonna jäämään yhtään rahaa käteen, se prosessi nopeutui tosi paljon, Niina muistelee.
Itse asiassa asiaa oli jo pohjustettukin: seuraavalla viikolla tilalle saapuivat sen ensimmäiset ylämaankarjan emolehmät.
Pellot kasvavat luomupuhdaskauraa teollisuudelle. Ja lisäksi pariskunta on laajennellut leiviskäänsä matkailun suuntaan: muutaman vuokramökin lisäksi he ovat hiljattain aloittaneet ammattilaismatkojen järjestämisen maa- ja elintarvikealan yrittäjille Philippin kotimaahan, Itävaltaan.
Ympäristöasiat ytimessä, kannattavasti
Meyerien sitoutuminen ympäristöön on vakaumuksellisella tasolla. Heille ympäristöstä huolehtimisessa kyse on paljon enemmästä kuin vain tuotantosäädöksistä.
– Ne vain ohjaa sitä minimitasoa, jota me tehdään siinä ympäristönhoitotyössä. Me halutaan tuottaa mahdollisimman ympäristöystävällistä puhdasta ruokaa luontoa kunnioittaen, Niina linjaa.
– Me ei olla maanviljelijöitä, me ollaan carbon cowboyta, jotka panostaa siihen, että me saadaan mahdollisimman paljon hiiltä sidottua maaperään.
Luomutuottajan status määrittää sinänsä pitkälti, mitä tilalla voidaan tehdä ja mitä ei. Esimerkiksi peltojen lannoittaminen pelkällä karjanlannalla, kylvämisen pelkästään luomusiemenillä tai sen, että mikäli eläintenhoidossa käytetään antibiootteja tai muita lääkeaineita, niillä on tuplasti pidempi varoaika kuin tavanomaisessa tuotannossa.
– Tuotantoamme ohjaa kyllä luomu ja esimerkiksi EU-tukien asettamat tuotanto-ohjeet – kuten vaikkapa nyt ympäristötuen ehdot – mutta meillä se ympäristön huomioiminen on ihan siellä meidän päätöksenteon ja toiminnan ytimessä, Niina sanoo.
– Ja me johdamme meidän tilaa kokonaisvaltaisella tavalla. Se tarkoittaa, että meillä on oma tavoite, mihin me kehitämme meidän tilaa. Me katsomme, että se on kestävä. Se tarkoittaa että sen on täytyy olla taloudellisesti kestävä, mutta myös sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä, Philipp jatkaa.
– Musta tuntuu, että meidän tavoitteena on nyt rakentaa tästä sellainen hyvä elämä meille. Että me pidetään tilaa, eikä se tila pidä meitä. Me johdetaan tilaa, eikä tila meitä.
“Oltava kannattavaa”
Meyerien vahvaa ympäristöllistä vakaumusta ei kuitenkaan toteuteta talouden kustannuksella. Niina sanoo olevansa ”kyllä sen verran kapitalisti”, että välittää myös siitä, miten pellot tuottavat satoa ja sitä kautta valuuttaa viljelijän tilipussiin.
– Mun mielestä on turha puhua näistä ympäristöasioista, jos ei samalla mieti myös taloutta. Maatilathan voi toimia vain juuri niin kauan, kun niiden toiminta on taloudellisesti kannattavaa. Oli se sitten miten ympäristöystävällistä tahansa, hän sanoo.
– Eikä siinäkään ole mitään järkeä, että vaikka toiminta olisi kannattavaa ja luonto eläimineen voisivat hyvin, mutta viljelijäperhe ja muut ihmiset siinä ympärillä voivat huonosti.
Keskeinen tekijä parhaaseen mahdolliseen tuottoon on kaksikon mukaan maa.
– Pitää huolehtia pellon kasvukunnosta. Kun pellot voi hyvin, sä saat ne tuottamaan satoa ja siitä se sun tulonmuodostus lähtee, Philipp sanoo.
– Aika pitkälti se lähtee juuri maaperästä. Kun maaperä ja sen ekosysteemi meidän jalkojen alla toimii hyvin ja kaikki on kohdallaan, niin sieltä se löytyy.
Maataloustuotannon kehitystä ohjaavat vahvasti politiikka ja kauppa. Viime kädessä siis myös kuluttajat – kauppoihin tuotetaan sitä, mitä ihmiset haluavat ostaa.
Niinan terveiset ovat selvät:
– Osta luomua, koska luomussa on tiukemmat ympäristösäädökset. Suosi paikallista, osta suoraan tuottajalta, jos mahdollista, niin sit sä tiedät missä se ruoka on tuotettu ja ne raharopposet menevät suoraan tuottajalle.
Tutustu viljelijöihin
