Tyrnävä tunnetaan perunastaan. Kun valtio perusti sinne siemenperunakeskuksensa 1970-luvun loppupuolella, useat sikäläiset karjatilalliset miettivät homman uusiksi ja alkoivat panna pottua itämään.
Perunaa viljelevät myös Anna ja Janne Matinlauri, mutta eivät tilan koko 400 hehtaarin peltoalalla. Pelloilla kasvatetaan itse asiassa enemmän viljaa kuin perunaa.
– Noin 40 hehtaaria on perunalla, puolet siemenperunalla ja toinen puoli prosessiperunalla. Eli osa menee kuorintaan ja etenpäin jalostettavaksi, esimerkiksi sipseiksi Real Snacksille. Ja osa pussiperunaksi. Eli eri lajikkeita eri tarkoituksiin, kertoo Janne.
– Muulla alalla on sitten ohraa, kauraa, vehnää ja itseasiassa härkäpapuakin tällä hetkellä. Ja sitten erilaisia nurmia, luonnonhoitopeltoja ja riistapeltoja.
Matinlaurit ovat isännöineet tilaa vuodesta 2008, jolloin se siirtyi heille Jannen vanhemmilta. Juuret ovat syvällä: tila on ollut samalla suvulla jo 1800-luvulta saakka.
Ihan niin pitkä historia ei ole pariskunnan omistamalla myllyllä, Tyrnävän myllyllä. Mutta ei paljon jääkään: alunperin paikallisen osuusmeijerin 1900-luvun alussa perustama mylly ajautui aikoinaan konkurssiin. Jannen vanhemmat ostivat sen itselleen konkurssipesältä.
Toimintaa alettiin pikkuhiljaa kehittämään, tavoitteena saada kaikki viljat myydyksi suoraan kuluttajille. 2015 tehtiin iso harppaus, kun myllylle rakennettiin uudet toimitilat.
– Tavoitteena on, että saatais kaikki viljat myytyä jalostettuna kuluttajille suoraan, ettei tarviis myydä rehuviljana. Se ei vielä tällä hetkellä ihan toteudu, mutta ehkä tulevaisuudessa.
Kun Tyrnävän Myllyn ohrajauho on päätuote leipomoille, kuluttajille se on kaurahiutale.
– Se poikkeaa muista sillä, että se ei oo höyrytetty, eli se on esikypsyttämätön, jolloin siinä se maku on ihan erilainen kuin höyrytetyissä.
Ympäristötuki ohjaa ja tuottaa tulosta
Matinlauri uskoo vahvasti siihen, että ympäristötuilla on merkitystä. Kahdellakin tavalla: ne ohjaavat viljelijöiden toimintaa, ja saavat aikaan tuloksia.
– Meillä haetaan ympäristötukia kaikille maille. Se mahdollistaa sen, että meidän ei tarvitse ajatella pelkästään viljan ja perunan kannattavuutta ja tuottavuutta, vaan voidaan ajatella asioita ympäristönkin kannalta, mies sanoo.
Ja monimuotoisuus on lisääntynytkin selkeästi. Riista- ja maisemapeltojen liepeillä näkyy Matinlaurin mukaan nykyisin selvästi enemmän eläimistöä – lintuja, hirviä ja kauriita, muun muassa.
– Lisäksi mä vähän luulen, että jos ympäristötukia ei olisi, se ihan varmasti vaikuttaisi käyttäytymiseen. Kyllä se raha ohjaa niitä päätöksiä, Matinlauri muistuttaa.
Alkuperä kiinnostaa ihmisiä
Matinlaurit ovat seuranneet tarkasti kuluttajien mielikuvien ja ostokäyttäytymisen muuttumista. Lähiruokabuumin alkaminen oli suorastaan yksi vaikuttimista sille, että he ylipäänsä uskalsivat lähteä investoimaan omaan myllyyn.
– On varmaan joukko ihmisiä, jotka ei hirveesti välitä, mistä se ruoka tulee, mutta koko ajan kasvaa sekin joukko, joka haluaa hirveesti tietää ,mistä se ruoka tulee. Siksi just kuluttajia pitäisi saada jotenkin mukaan tähän meidän suomalaiseen ruuantuotantoon, että ne näkis mistä se tulee ja miten sitä tuotetaan. Silloin he ehkä oppisivat arvostamaan sitä kautta meidän suomalaista ruokaa ja viljelijöitä, Matinlauri miettii.
– Ehkä se voi olla meissä viljelijöissäkin vika, että me ei jotenkin osata markkinoida itseämme kuluttajille. En osaa sanoa, mutta sitä yhteistyötä pitäisi selkeesti saada tiiviimmäksi.
Matinlaurit tosin saavat palautetta ja kyselyitä tuotteistaan, kohtuullisen paljonkin. Myllyltä lähtevissä jauho- ja kaurahiutalepusseissa on Jannen kasvot ja puhelinnumero, joka varsinkin alkuaikaan aiheutti sen, että viljelijän puhelin saattoi sunnuntaiaamuisin pirahdella.
– Varsinkin silloin alkuvaihessa sunnuntaisin, kun ihmiset keitteli kaurapuuroa, niin ne tarttui puhelimeen ja soitti, että mitä tämä on ja mistä tämä tulee. Ja se on mukava, että kuluttajat on kiinnostuneita siitä, että mitä me tehdään!
Maatalouden tulevaisuutta Matinlauri sanoo miettineensä paljonkin. Perunan suhteen hän on suhteellisen levollinen, vaikkei multaperuna enää olekaan kuluttajien suosikki.
– Kun jalostusastetta nostetaan, sitä kuitenkin menee, Janne arvioi.
– Mutta viljan osalta, varsinkin kun tällä alueella viljellään paljon rehuviljaa ja samaan aikaan karjantuotanto koko ajan vähenee, niin se on varmaan vähän uhkakuva. Ja se, että millä rehuviljaa korvataan, jos sille ei enää ole ostajia.
Vahvasti asiaan vaikuttavat hänen mukaansa myös poliittiset päätökset ja tukipolitiikan kehitys. Ja kuluttajat.
– Kuluttajilla on aika isokin mahdollisuus vaikuttaa siihen. Jos ne ostaa suomalaisten viljelijöiden tuotteita, niin sillä on iso vaikutus siihen, että me pystytään niitä jatkossakin tuottamaan!
Tutustu viljelijöihin
