Julkisessa keskustelussa kiinnitetään usein huomiota pelkästään siihen, kuka kuormittaa ympäristöä ja ilmastoa ja minkä verran. Siksi maatalouden harjoittaminen on helppo nähdä pelkkänä ympäristöhaittana. Usein unohtuu se seikka, että ilman viljelijöitä meillä ei olisi ruokaa. Ei aamiaista, lounasta, päivällistä eikä iltapalaa.
Faktaa on sekin, että tänä päivänä kotimaisilla maatiloilla tehdään todella paljon ympäristön eteen. Siihen ohjataan ja kannustetaan myös tukijärjestelmien kautta.
Noin 85 % Suomen hieman alle 50 000 maatilasta onkin solminut ympäristösitoumuksen.
Ympäristösitoumuksen tehnyt viljelijä tekee hyviä tekoja ympäröivän luonnon eteen tiettyjen sääntöjen mukaan ja saa siitä korvauksen.
Ympäristösitoumuksessa maatilalta edellytetään muun muassa hyvää osaamista vesiensuojelusta, lannoituksesta ja kasvinsuojeluaineiden käytöstä. Jotta korvauksen saa, viljelijän on muun muassa tehtävä erilaisia suunnitelmia toiminnastaan ja seurattava ympäristötyönsä vaikutuksia.
Viljelijä esimerkiksi ottaa pelloiltaan maanäytteitä ja seuraa näin maan multavuutta, rakennetta ja ravinnepitoisuuksia. Lannoitus toteutetaan näiden tietojen pohjalta.
Lannoituksen typpi- ja fosforitasoille on olemassa raja-arvot, joita viljelijä ei saa ylittää. Maahan jäävän fosforin määrä onkin vähentynyt peräti 80 % vuoden 1995 tasosta.
Jokainen ympäristösitoumuksen tehnyt viljelijä myös esimerkiksi jättää kolmen metrin suoja-kaistat peltonsa ja vesistön väliin ja vähentää näin ravinteiden kulkeutumista pellolta vesistöihin.
Kasvipeitteisyys suojelee vettä, maata ja ilmaa
Viljelijä voi myös ympäristösitoumuksessa sitoutua erilaisiin omalle tilalleen sopiviin yksittäisiin tekoihin, kuten esimerkiksi pitämään peltonsa kasvipeitteisinä talvenkin ajan tai kylvämään osalle viljelysmaasta nurmikasveja.
Ilmastonmuutosta aiheuttavat ihmisen toiminnallaan ilmakehään tupruttelemat kasvihuonepäästöt, tärkeimpinä kaasuina hiilidioksidi, metaani ja dityppioksidi. Ilmastonmuutoksen myötä maapallon keskilämpötila kohoaa.
Kasvipeitteetön muokattu peltomaa päästää hiilidioksidia enemmän kuin kasvipeitteinen pelto.
Kun pelto on kasvien peittämä ympäri vuoden, se myös ehkäisee maaperän kulumista (eroosio) ja ravinteiden huuhtoutumista vesistöön esimerkiksi sulamisvesien mukana. Sillä on hyviä vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen, koska kasvipeitteestä on hyötyä varsinkin linnuille ja muille luonnonvaraisille eläimille talven aikana.
Suomessa on peltomaata hieman yli 2 miljoonaa hehtaaria. Siitä viljelijät pitävät kasvipeitteisenä kaikkiaan 1,4 hehtaaria.
Kerääjäkasvit varastoivat hiiltä itseensä ja maahan
Suurin positiivinen vaikutus suomalaisen maatalousmaan hiilivarastojen kehitykseen on ollut kerääjäkasvien viljelyllä ja monivuotisilla nurmilla. Hiiltä itseensä ja maaperään varastoivia kasveja, niin sanottuja “kerääjäkasveja” ovat esimerkiksi apila ja raiheinä. Ne kylvetään varsinaisen satokasvin joukkoon.
Kerääjäkasveja on 13 %:lla suomalaistiloista. Kerääjäkasvit estävät ravinteiden huuhtoutumis-ta vesistöihin ja lisäävät kasvipeitteisyyttä puinnin jälkeen. Niistä on apua myös rikkakasvien torjuntaan.
Luonnon monimuotoisuuden keskeisiä punaisia lankoja ovat luonnon kasvien, eläinten ja sienten hyvinvointi sekä hyvät elinympäristöt maalla, maaperässä, vedessä ja ilmassa.
Moni suomalaisviljelijä kylvää osalle pelloistaan niitty- tai nurmikasveja, ja tämä omalta osaltaan edistää luonnon monimuotoisuutta maatilalla. Yli 20 %:lla suomalaistiloista on monimuotoisuuspelto. Monimuotoisessa maaseutumaisemassa viihtyvät pieneliöt, pölyttäjät, linnut ja muut eläimet.
Se, että pellolla viljellään välillä muutakin kuin pääasiallista tuotantokasvia, edistää maan kasvukuntoa ja rakennetta ja ehkäisee maaperän kulumista eli eroosiota. Erilaiset luonnonhoito-pellot vähentävät myös maatilan päästöjä vesistöihin.
Myös luomutuotanto edistää luonnon monimuotoisuutta. Luomupelloilla on tutkimusten mukaan lähes kolmannes enemmän kasvi- ja eläinlajeja kuin tavallisilla pelloilla. Suomalaismaatiloista noin 11 prosenttia on luomutiloja eli tuottaa ruokaa luonnonmukaisen tuotannon menetelmin.
Luomutuotannossa ei käytetä kasvinsuojeluaineita eikä kemiallisia lannoitteita. Luomun viljelykierto, viherlannoitusnurmet, lanta ja luomulannoitteet tekevät hyvää maan kasvukunnolle.