Älymaataloudesta puhutaan nykyään paljon, mutta käsitteen sisältö on monille yhä hieman sumea. Loviisalainen luomuviljelijä ja ProAgria Etelä-Suomen neuvoja Tage Stam toteaa, että kyse on yksinkertaisesti digitalisaatiosta.
– Älymaataloudessa käytetään digitaalisia ratkaisuja päätöksenteossa, ja kerätään ja hyödynnetään dataa järkevästi, hän tiivistää.
Halikkolainen maanviljelijä ja neuvoja Olli-Pekka Ruponen huomauttaa, että älymaatalouden kehitys alkoi kotieläinpuolelta, jossa lypsyrobotteja on käytetty jo pitkään. Ruponen sanoo, että peltoviljelyssä voi puhua myös täsmäviljelystä, sillä älymaatalouden ytimessä ovat oikein kohdennetut toimet.
– Älymaataloudessa ei toimita rutiinien ja kalenterin tai pelkkien mekaanisten ja fyysisten työvälineiden avulla, vaan mukana on oppivaa robotiikkaa tai automatiikkaa, hän tarkentaa.
Ruponen toteaa, että älymaataloutta voi olla sekin, että ajattelee asiat huolellisesti ja kokonaisuuden kannalta.
Ajo-opastimesta se lähti
Ruponen ja Stam ovat kasvinviljelytilallisia: heidän peltonsa tuottavat viljaa sekä rypsiä, rapsia, kuminaa ja härkäpapua. Lisäksi kumpikin istuu AgriHubi-osaajaverkoston Älymaatalouden teemaryhmässä, jonka tavoitteena on edistää digitaalisten ratkaisujen käyttöönottoa maatiloilla.
Miesten omilla tiloilla älyteknologiaan on investoitu vaiheittain jo usean vuoden ajan. Molempien ensimmäinen askel tähän suuntaan oli ajo-opastimen hankinta.
Ruposen tilalla älylaitteiden arsenaali on viime vuosina laajentunut rivakasti. Hän on mm. hyödyntänyt N-sensoria pellon biomassan mittaamiseen, ja käyttää kasvinsuojeluruiskutuksissa satelliitin ohjaamaa kalustoa. Puimurissa on satokartoitin, ja ajo-opastinta edistyneempi ajoavustin eli sähköratti on jo parissa traktorissa.
– Ajoavustin ja automaattiohjaus säästävät viljelijän voimia ja aikaa. Esimerkiksi pimeällä työskentely helpottuu valtavasti. Osa laitteista on hankittu hyvin edullisesti käytettyinä, Ruponen sanoo.
Stam kertoo päivittäneensä ajo-opastimen automaattiohjaukseen ja hyödyntäneensä sitä sen jälkeen jokaisessa työvaiheessa. Puimurissa hänellä on käytössä mm. satokartoitus, jonka tiedot auttavat selvittämään lohkojen sisäistä vaihtelua ja kohdentamaan maanäytteiden ottoa.
Hän muistuttaa, että datalla on arvoa vasta sitten, kun sitä käytetään. Stam on esimerkiksi tutkinut satelliittikuvia useana vuonna ja käyttänyt kehittyneitä algoritmeja näyttämään, kuinka pysyvää lohkon sisäinen vaihtelu on vuodesta toiseen.
– On tärkeä tiedostaa, ovatko hyvät kohdat hyviä sekä kuivina että märkinä kesinä vai vaihtuvatko nämä kohdat päittäin kesän olosuhteiden mukaan? Tarkennetun maanäytteenoton mukaan omalla tilalla erot näyttävät johtuvan multavuudesta ja orgaanisen aineen määrästä, hän havainnollistaa.
Paras sato koskaan
Älyteknologian suorat hyödyt ovat selkeät: sekä ympäristö että kukkaro kiittävät.
Peltotyökoneiden automaattiohjaus säästää polttoainetta ja tuotantopanoksia, kun lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden levittäminen tarkentuu, eikä turhaa päällekkäistä ajoa tule. Lannoituksen tarkentaminen satokartoituksen ja paikkatiedon perusteella vähentää ravinnehuuhtoumia pellolta.
– Eräs ruotsalainen viljelijä kertoi viime keväänä järjestetyssä tilaisuudessa säästävänsä 5–10 % lannoite- ja kasvinsuojelukustannuksissa automatiikan ansiosta, Tage Stam havainnollistaa.
Pidemmällä aikavälillä älyteknologia auttaa kohentamaan myös satotasoja, kun peltolohkojen kasvukuntoon vaikuttavia tekijöitä saadaan mittausdatan avulla selville hyvin tarkkaan.
– Myös päänsisäinen data lisääntyy, kun oivaltaa asioita teknologian käytön myötä, Olli-Pekka Ruponen huomauttaa.
Hän kertoo muuttaneensa viljelytapojaan viime vuosina, minkä ansiosta esimerkiksi peltojen vesitalous on aiempaa paremmassa kunnossa. Se tuottaa tulosta etenkin sääoloiltaan vaikeina kesinä.
– Tänä vuonna tuli paras sato koskaan sekä määrällisesti että myyntituotollisesti. Kaikkien satokasvien yhteen laskettu keskisato oli yli 5 000 kiloa hehtaarilta, sisältäen siis myös kuminan ja syysrapsin, Ruponen paljastaa.
Uutta opitaan yhdessä
Tage Stamin mukaan älymaatalouden uudet mahdollisuudet kiinnostavat suomalaisviljelijöitä suuresti. Hän kertoo, että ProAgria kehittää parhaillaan valtakunnallista älyteknologian neuvontaa ja on perustanut verkoston, jonka kautta muutama neuvoja syventää osaamistaan näissä asioissa.
– Mietimme aktiivisesti, mikä viljelijän osaamistaso on oltava ja missä vaiheessa neuvoja tulee sisään sekä miten tieto saadaan helposti omaksuttavaan muotoon. Neuvojat opastavat mm. löytämään satelliittikuvia helposti ja auttavat tulkitsemaan kasvuston eroja, Stam sanoo.
Olli-Pekka Ruponen keskittyy neuvojan työssään enemmän syyskasvien agronomiaan, mutta luennoi aktiivisesti täsmäviljelystä erilaisissa koulutustilaisuuksissa. Lisäksi hän on perustanut yhdessä muiden toimijoiden kanssa TäsmäViljely-foorumin, joka edistää alan osaamista Suomessa mm. järjestämällä erilaisia tapahtumia.
Ruponen vetää myös pienryhmää, joka opettelee peltojen skannausta eli vyöhykekartoistusta ja sen avulla saatavan datan hyödyntämistä viljelyssä.
– Ryhmä luotiin, koska peltojen skannaus on uusi asia kaikille Suomessa. Skannaus on käytännössä sitä, että peltoa ajetaan edestakaisin automaattiohjauksen avustamana ja mitataan kymmenistä eri pisteistä hehtaarilta erilaisia ominaisuuksia kuten ravinteet, pH, orgaaninen aines ja tiivistymät. Näin saatu data siirretään referenssinäytteiden tukemana vyöhykekartoille, Ruponen selventää.
Skannauskartoissa yhdistyy paljon dataa, ja niiden perusteella on mahdollista hahmottaa lohkojen sisällä esimerkiksi eroosion tai ravinnevalumien riskipaikat tai ravinteiden tarve.
– Itsellä on esimerkiksi tehty jo yhden lohkon täsmäkalkitus skannauskartan perusteella. Ensi kesänä on tarkoitus hyödyntää multavuuskarttoja saunakukan torjunnassa kuminalla maavaikutteisten aineiden käytön minimoimiseksi, Ruponen havainnollistaa.
Täsmäviljelyfoorumin verkkosivusto
Pääkuvassa: Toimivinta maaperäskannauksen tapaa etsitään MIKÄ DATA -hankkeen pellonpiennarpäivässä.
Teksti: Minna Nurro
