Näin muistelee Leader Yhyres ry:n hanke- ja yhdistysaktivaattori Maija Rintamäki, joka halusi kehittää Kyrönmaalle jonkin uuden tapahtuman, johon yksittäiset asukkaat ja mökkiläiset pääsisivät osallistumaan. Syntyi valtakunnallisesta Avoimet puutarhat -päivästä Kyrönmaalle mukaeltu Avoimet markit -tapahtuma.
Mukaan viime kesäkuussa järjestettyyn tapahtumaan lähti 8 paikkaa. Samalla järjestettiin arpajaiset, joihin osallistujat ja Yhyres lahjoittivat palkintoja. Jokaisessa mukana olleessa paikassa oli mahdollisuus osallistua, ja arpoja jätettiin lähes 400 kappaletta. Väkeä oli siis mukavasti liikkeellä.
- Näitä tapahtumia järjestetään siksi, että saataisiin ihmisiä aktivoitumaan ja yhteisöllisyys kylillä kasvaisi. Yhdessä tehden saadaan paremmin aikaan, Rintamäki tiivistää.
Avoimissa markeissa oli ennen kaikkea kyse yhteisöllisyydestä ja yhdessä tekemisestä. Sisarukset Marja-Leena ja Aulis Luoma esittelivät Isonkyrön vanhimmaksi sanotun pohjalaistalon pihapiiriä ja historiaa.
- Paikasta on monenlaista tarinaa olemassa. Vanhimmat jäljet johtavat jopa 1500-luvulle. Kerrotaan, että tämä ja vanha kirkko olivat ainoita rakennuksia, jotka jäivät polttamatta Napuen taisteluiden aikana. Talo toimi venäläisten sotilassairaalana ja kirkko hevossuojana.
Luoman talossa on myös pidetty keskikoulua ja pihapiirissä on kruunattu tervatynnyreitä ennen kuin ne on kuljetettu Vaasaan myyntiin. Tervatynnyreiden tuojat ovat yöpyneet Luoman talon vintillä, eikä talonväki ole aina aamulla tiennyt, kuinka monta miestä ylhäältä ilmestyy.
- On hyvä, että ihmisiä kiinnostavat tällaiset historialliset paikat. Me lähdimme mukaan siksi, että tänne saa tulla tutustumaan, kun kiinnostusta on, mutta tämä ei ole museo, jonne yleensä pääsisi, Marja-Leena perusteli. Myös kesäasukkaita toivottiin lämpimästi tervetulleiksi tutustumaan tällä tavoin mökkikuntansa historiaan.
Luoman taloon ja sen pihapiiriin liittyy paljon historiaa.
Kyrönjoen varrella, Leena Kaupin markilla pääsi puolestaan tutustumaan uudempaan kulttuuriin eli suppaukseen. Suppaus on surffilaudan näköisellä laudalla melomista. Talon omat lapset sekä heidän serkkunsa olivat päässeet pitämään kahvilaa.
- Olen ollut mukana aiemmin ravintolapäivissä. Teen tämän lasten kanssa, he saavat ottaa vastuuta ja pääsevät harjoittelemaan esimerkiksi kahvionhoitoa. Toisekseen tämä madaltaa kynnystä tutustua naapureihin ja on ikään kuin avoin kutsu tulla käymään. Tässä on mukana paikallisuutta, Kauppi kertoi.
Aune Pörstin pihassa paistettiin lättyjä Perkiön kyläyhdistyksen naisten voimin, ja tyttärentytär Isabella Blomström 9, oli pystyttänyt paikalle myös kirpputorin. Ainon vetonaulana oli ainakin 70 pensaan pensasmustikkaviljelmä.
- Ihmiset ovat tyytyväisiä, että tällaisia tapahtumia järjestetään. Täällä on käynyt tuttuja ja tuntemattomia. Eilen joku pyöräilijä minulle huikkasikin tuosta tieltä, että huomenna nähdään, nauroi Pörsti.
Kukkakauppias Linda Bergendahl myi omalla terassillaan suolaisia ja makeita herkkuja Vähänkyrön keskustan tuntumassa. Illan lopussa hän laski asiakkaita olleen noin 120, herkut tekivät kauppansa niin, että niitä täytyi leipoa lisääkin.
- Kun tällaisessa hiljaisessa maalaiskylässä jotain järjestetään ja tapahtuu, niin totta kai olen siinä mukana.
Saara Leikas 87, oli pyytänyt mukaansa tyttärensä Seija Palomäen Vaasasta. Yhdessä he ihastelivat Irja Seppälän kesäpaikan näyttävää puutarhaa Laihialla. Seppälä halusi avata pihansa naapurille ja kyläläisille, jotta kesäasukkaana tutustuisi paikallisten kanssa entistäkin enemmän.
- Päätin lähteä, kun vielä pystyn. Ajatella, tuli tämäkin nähtyä, toteaa Leikas tyytyväisenä.
Seppälä on aiemminkin ollut mukana tapahtumissa, joissa hän ottanut vastaan vierailijoita.
- Kyllä tänne aina joku tulee muutenkin katselemaan, ei minua haittaa, vaan juttuseura kelpaa kyllä.
Laihialta oli mukana muun muassa Kirsti Djerf. Djerfin pihassa kävijöitä olivat ihmetyttäneet lukuisat kivenlohkareet, jotka reunustivat tonttia ja joiden lomaan oli istutettu kasveja.
- Kaikki kivet ovat tontilta, olen näyttänyt kaivinkoneenkuljettajalle, miten ne asetellaan. Puutarha on minulle paikka, jonne voi mennä arkea pakoon ja josta löytyy sielun harmonia, tiivisti Djerf harrastuksen merkityksen.
Pääkuvassa: Seija Palomäki ja Saara Leikas tutustuivat Irja Seppälän (kesk.) puutarhaan.
Juttu on julkaistu alunperin Lande-lehdessä.
18.6.2018
Teksti: Kirsi Tikkanen
Kuvat: Kirsi Tikkanen
