Oman yrityksen perustaminen oli Sevil Ilterille elämän isoin muutos, jota ei ole tarvinnut katua päivääkään

Sattumia, mutta myöskin määrätietoista työtä, molempia on tarvittu siihen, että Sevil ja Lasse ovat perustaneet oman Veikari-yrityksen ja rakennuttaneet Jokikylissä sijaitsevalle tontilleen koiraurheiluhallin. Unelma oli kytenyt Sevilin mielessä pitkään, mutta helmikuussa nähdyn unen jälkeen alkoi tapahtua ja Sevil rohkaistui lähtemään Aktion Österbottenille, pankkiin, Vasekiin, ja Pohjanmaan ELY-keskukseen.

Pankissa työskennellyt Sevil pystyi tekemään tarkat kilpailija-analyysit ja laskelmat hallista.
- Tällaisista halleista on alueella pula ja niiden vuokraaminen on kallista. Me halusimme, että mukaan pääsee koko perhe, joten halliin suunniteltiin myös leikkitila lapsille. Koiranomistajat haluavat panostaa tähän harrastukseen ja siksi myös treenipaikan alustan ja välineiden halutaan olevan turvallisia ja laadusta ollaan valmiita maksamaan.

Sevil haki yritysrahoitusta paikalliselta Leader-ryhmä Aktion Österbottenilta, ja hallin rakennustyöt alkoivat heti käyntiä seuranneella viikolla. Toiminta hallissa alkoi syyskuussa 2017.
- Aikataulu oli absurdi, kaikki tapahtui noin 1,5 kuukaudessa. Minulla oli ollut mielessä kauan liiketoimintasuunnitelma, mutta epäröin, sillä minulla ei ole mitään alan tutkintoa. Sen sijaan minulla oli 12 vuoden kokemus koiraharrastuksesta. Toki aluksi mietitytti, onko minulla mitään annettavaa ja löydetäänkö meidät. Nyt tilanne on se, että vetämäni kurssit täyttyvät muutamassa tunnissa ja joudun jo myymään ei-oota.

Hallitoiminnan lisäksi Sevil on ottanut myyntiin koiraharrastusvälineitä, joita ei ole saatavilla muualta niin sanottuna hyllytavarana. Itse asiassa toiminta Veikari-nimellä alkoi jo vuonna 2013, kun Sevil alkoi myydä dobermanneille pipoja, jotka suojasivat niiden herkkiä korvia. Uusin aluevaltaus ovat puolustusvoimien käyttöön tarkoitetut koirien taktiset tuotteet, joista Sevil suunnitteli muutaman prototyypin yhteistyössä luottoystävänsä sekä virkakoiraohjaajien kouluttajan kanssa ja sai ison tilauksen.
- Minulla on kolme koulutusta, pukuompelijan lisäksi olen tradenomi ja baarimestari. Tässä alkaa olla kaksi alaa yhdistettynä.

Sevil järjestää hallissa kursseja, joita hän vetää itse tai joissa on ulkopuolinen vetäjä. Lisäksi hän vuokraa tilaa muille yrittäjille. Nyt jokaiselle viikon illalle on saatu vakiovuorolaiset. Halli mahdollistaa myös toisten kouluttajien yritystoiminnan. Yhteistyö on niin sujuvaa, että hän sopii erään paikallisen yrittäjän kanssa kurssiaikatauluista, ettei tule päällekkäisyyksiä.
- Kilpailu on tervettä, mutta yhteistyö ruokkii yhteistyötä ja palvelumme täydentävät toisiaan. Tarjonta alkaa luomaan kysyntää.

Sevil Ilter treenaa dopermanni Veeran kanssa pitääkseen
oman ammattitaitonsa yllä.

Keravalta kotoisin oleva Sevil sanoo viihtyvänsä niin hyvin maaseudulla, ettei lähde sieltä enää kuin jalat edellä pois. Jokikyliä hän kehuu vuolaasti, naapureilta saa aina apua.
- Täällä ei olla kateellisia naapureille. Yksi naapuri teki meille asemapiirrokset, toinen pohjat ja kolmas toi murskeen. Toki olen sellainen kyläluuta, että menen ja puhun kaikille. Jäimme varmasti hyvin mieleen, kun kiersin hakemassa lähinaapureilta suostumuksia hallin rakennuslupaan, toisessa kädessä oli koira ja toisessa tuplarattaat, muistelee 2- ja 3-vuotiaiden poikien äiti.

Sevil sanoo olevansa varsinainen ideapankki, hänellä riittää uusia suunnitelmia ja innovaatioita yrityksensä kehittämiseen. Hallissa on järjestetty jo myös potkunyrkkeilykurssi, siellä on käynyt toimintaterapia- ja varhaiskasvatusryhmiä ja pelattu kuplafutista. Uusin laji on dobo eli koiran ja omistajan yhteinen lihaskuntotreeni suuria palloja apuna hyödyntäen.
- Meillä on ollut niin mieletön kausi, että hiljaiseksi vetää. Paremmin on mennyt kuin koskaan uskalsin ajatella. Halli ja saamamme tuki ovat mahdollistaneet niin paljon. Toki myös valtaisilla verkostoillani, jotka 12 vuoden koiraharrastus niin kouluttajana kuin kilpailijana on tuonut, on ollut merkitystä.

Sevil on vielä osittaisella hoitovapaalla, mutta näyttää lupaavalta, ettei hänen enää tarvitse palata vanhaan leipätyöhönsä.
- Tässä on konkretisoitunut se, ettei saa mitään, jos pelkää mokia eikä uskalla. Me olimme perhe, johon ei pitänyt tulla koiria. Nyt meillä on neljä dobermannia. En tiedä, olisimmeko lähteneet etsimään maalta kotia ilman koiria, sillä halusimme niille pihan ja hyvät ulkoilumaastot. Talon tontti puolestaan mahdollisti hallin rakentamisen, taajama-alueella sama ei varmastikaan yhtä helposti onnistunut. Homma lähti ehkä vähän lapasesta, mutta päivääkään en ole katunut.