Maaseudun kehittämisohjelma 2014–2020 on pian päättymässä. Tämän vuoksi kunkin jäsenmaan tulee arvioida ohjelmatoimiensa tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta. Näiden arviointien havainnot tulee raportoida Komissiolle keväällä 2019.
Suomessa arviointityö on pilkottu teemoittain muutamiin osakokonaisuuksiin. Ympäristövaikutusten osalta käynnissä on erilliset arvioinnit luonnon monimuotoisuuden sekä vesien- ja ilmastonsuojelun osalta. Komissio järjesti näiden arviointien tekoa tukevan työpajan Slovakian Bratislavassa 12.-13.12.2018.
Tilaisuuden tavoitteena oli jakaa tietoa jäsenmaiden kehittämistä parhaista käytännöistä ympäristövaikutusten mittaamisessa, sekä neuvoa arviointien tekijöitä Komission arviointikysymyksiin vastaamisessa. Paikalla oli edustajia yhteensä 20 jäsenmaasta. Aihe siis kiinnostaa ja mietityttää laajalti.
Syy-seuraus-yhteyden
mittaaminen haastaa
Osallistuin tilaisuuteen siksi, että vastaan Suomen osalta luonnon monimuotoisuutta koskevasta osa-arvioinnista. Olin utelias kuulemaan, miten arviointityö on muissa jäsenmaissa edistynyt, sekä millaisia tietoaineistoja tai menetelmiä muualla on käytetty. Erityisesti halusin kuulla, missä määrin muualla on törmätty samoihin ongelmiin kuin meillä; että riittävän laajoja, laadukkaita ja nimenomaan arviointikysymyksiin vastaamiseen soveltuvia tietoaineistoja ei yksinkertaisesti ole saatavilla.
Esityksissä ja keskusteluissa tuli selkeästi esiin, että maatalouden ympäristövaikutusten mittaaminen on vaikeaa muissakin jäsenmaissa. Erityisen hankalaa on osoittaa syy-yhteys ohjelmatoimenpiteiden ja havaittujen ympäristömuutosten välillä. Jos esimerkiksi peltolinnuston havaitaan runsastuneen, niin johtuuko se ympäristökorvauksen toimenpiteistä vai jostakin muusta, kuten ilmaston tai muun maankäytön muutoksista?
Suomen ohella useimmissa muissakaan jäsenmaissa ei ole tehty vertailevia maastomittauksia, joiden pohjalta voitaisiin eritellä ohjelmatoimien tuoman ympäristöhyödyn määrää. Tämän vuoksi vaikuttavuuden arviointi joudutaan suurelta osin perustamaan epäsuoraan päättelyyn. Esimerkiksi talviaikaisen kasvipeitteisyyden on osoitettu hyödyttävän monia peltolintuja, joten toimenpide tuottaa ainakin ’hieman’ tai ’kohtalaisesti’ ympäristöhyötyjä. Tämän tarkempaa ei monestikaan voida sanoa.
Kansallisella tasolla arviointityön tärkeintä antia tulevat olemaan perustellut näkemykset siitä, mitkä ohjelmatoimenpiteet ovat edistäneet ympäristötavoitteitaan parhaiten ja mitkä heikoimmin, sekä suositukset näiden parantamiseksi edelleen. Arviointi muodostaa siten yhden keskeisen palikan tulevan ohjelmakauden valmistelutyöstä, joka on jo kiivaasti käynnissä.
Teksti: Janne Heliölä, Suomen ympäristökeskus
