Suomalaiset viljelijät tekevät maatiloillaan monia asioita luonnosta huolehtimiseksi. Tätä tärkeää työtä rahoitetaan viljelijätuilla, sillä muuten viljelijä ei saisi luonnon kannalta arvokkaista työtunneistaan korvausta. Luonnon monimuotoisuutta ja ympäristön tilaa parantavia tukia ovat muun muassa ympäristökorvaus, monimuotoisuus- ja maisemanhoitosopimukset ja monimuotoisuuspellot
Kiersin viidellä maatilalla Etelä-Pohjanmaalla ottamassa selvää, miten luonnosta pidetään huolta ja millaisia asioita tuet viljelijöille mahdollistavat.
”Tämä työ jäisi tekemättä, jos en saisi korvausta”
Maatilan pitäminen on yritystoimintaa, joten luonnollisesti yrittäjä tarvitsee työtunneistaan palkkaa. Sami Onnela Alavudelta omistaa maatilan, joka on ollut hänen suvullaan monen sukupolven ajan. Onnela laskee tarkasti tilan kannattavuuden ja suunnittelee investoinnit huolellisesti.
Vaativaa viljelijän arkea Onnela haluaa helpottaa muun muassa peltokasvustojen tarkalla suunnittelulla. Tilan kauimmaisilla pelloilla säännöllisesti käyminen kuluttaa sekä polttoainetta että viljelijän aikaa. Tällöin riistapelto on oivallinen ympäristökorvauksen toimenpide. Kasvusto säilytetään lohkolla seuraavaan kevääseen , jolloin viljelijän tarvitsee käydä vain tarkistamassa silloin tällöin pellon tilanne. Onnelan riistapelloille on kylvetty kauraa, naurista ja hernettä. Pellossa ruokailevat riistaeläimet ja linnut, ja Onnela seuraa siellä viihtyvää lajistoa riistakameralla. Pelto on kylvetty yhteistyössä paikallisen metsästysseuran kanssa.
Riistapeltoja hyödyntävätkin monet viljelijät. Tuki koetaan riittäväksi, vaikka jotkut siemenseokset ovat viljansiemeniä reippaasti kalliimpia.
Haastattelemani viljelijät hyödyntävät monen muun viljelijän tavoin ympäristökorvauksen toimenpiteitä monipuolisesti. Ympäristökorvauksen sitoumuksen ehtoja noudattaessaan he pitävät vesistöjen läheisyydessä olevilla pelloillaan suojavyöhykkeitä ja leveitä suojakaistoja ravinnekuorman vähentämiseksi ja huolehtivat peltojen pientareista, joissa elää muun muassa meille kaikille hyödyllisiä hyönteisiä. Tilan lajiston tarkkailu on monille viljelijöille innostavaa arkipäivän piristystä.
Etelä-Pohjanmaalta löytyy myös luonnon monimuotoisuuden rock-tähtiä
Luonnosta huolehtiminen on monelle viljelijälle jopa työlistan kärkihommia. Tanja ja Kari Koiviston maatilalla hoidetaan suurella sydämellä ja vakaalla ammattitaidolla tilan läheistä Itäjokea. Koivistot käyvät päivittäin kävelemässä kotoaan joen varrelle vievän luontopolun. He ovat vuosien työllään ja aktiivisuudellaan vaikuttaneet siihen, että aiemmin huonokuntoisessa Itäjoessa elää tällä hetkellä sekä kaloja että rapuja. Tilalla vieraileekin säännöllisesti opiskelija- ja muita ammattilaisryhmiä tutkimassa ja ihailemassa Koivistojen työn vaikutuksia luonnolle.
Kauhajokelainen Johanna Rotola-Pukkila on keskittynyt tilallaan perinnebiotooppien hoitoon ja Seinäjoella tilaa pitävä Mika Mäenpää hoitaa luonnonlaidunta. Perinnebiotoopit ovat Suomen uhanalaisimpia luontotyyppejä.
Rotola-Pukkila oli huomannut tilan viereisessä metsässään, että sen piirteet poikkeavat tavallisista metsistä. Suomen ympäristökeskuksen asiantuntija tunnisti alueen perinnebiotoopiksi, josta alkoikin vaativa kunnostustyö. Vuosien aikana umpeen kasvaneet ryteiköt oli raivattava käsin. Onneksi apuna toimivat Rotola-Pukkilan ylämaankarjan herkkusuut. Nautojen vaikutus alueen monimuotoiselle luonnolle on suuri ja ne auttavat perinnebiotoopin hoidossa. Yli kymmenen vuotta jatkuneen hoidon seurauksena on syntynyt satumetsämäinen alue, jossa risteilee luontopolkuja, linnut laulavat kuorossa ja pieneltäkin alueelta voi bongata hurjan määrän eri eläin- ja kasvilajeja.
Mika Mäenpään kotitalon lähistöllä sijaitsevaa luonnonlaidunta hoitavat vuosittain vierailevina tähtinä lähitilan lampaat. Mäenpäällekin riittää hommia, sillä lampaita ja aitauksia on tarkkailtava usein. Tilayhteistyö laiduntamisessa voikin olla avain onneen sellaiselle tilalle, jolla ei ole omia eläimiä. Eläinten hyvinvointi paranee merkittävästi, kun ne saavat laiduntaa vaikeakulkuisemmassa maastossa. Mäenpää ja hänen luontotyönsä on inspiroinut myös naapurin isäntää perustamaan luonnonlaitumen.
Mäenpää ja Rotola-Pukkila saavat monimuotoisuus- ja maisemanhoitosopimuksesta korvausta alueiden hoitamiseen. Korvaus on työstä välttämätön, mutta Rotola-Pukkilalle korvaus on kuitenkin suhteellisen pieni työmäärän nähden, sillä hän joutuu jatkuvasti korjaamaan aitauksia hirvien rymistelyjen vuoksi.
Suomessa moni viljelijä kuitenkin huolehtii tilallaan luonnosta, sitoo peltojen kasveilla hiiltä maaperään tai edistää eläinten hyvinvointia. He ovat kaikki luonnon monimuotoisuuden rock-tähtiä.
Viljelijät ymmärtävät vastuunsa luonnosta
Viljelijät tunnistavat ja tunnustavat vastuunsa luonnosta ja ympäristöstä. Moni kokee kuitenkin luontotyöstä maksettavien korvausten ehdot monimutkaisiksi ja osittain ristiriitaisiksi. Lisäksi ajoittainen julkisen keskustelun yksipuolisuus ja syyllistävä sävy ei motivoi viljelijöitä, vaan saattaa jopa lannistaa. Tämä pätee meistä jokaiseen – porkkana motivoi keppiä enemmän.
Haastattelemani viljelijät kertovat työstään mielellään ja toivovat, että se saisi enemmän arvostusta. Tämä heille ehdottomasti suotakoon, sillä esimerkkinä toimiminen muille, aiheesta kertominen rohkeasti ja luonnosta huolehtiminen ovat äärimmäisen arvokasta työtä.
Ilmastonmuutoksen torjumisessa maatiloilla on vastuu – ja mahdollisuudet. Meistä jokainen voi osoittaa tukensa viljelijöiden luontotyölle muun muassa ostamalla suomalaisten maatilojen tuottamaa ruokaa.
Kuinka moni viljelijä on sitoutunut ympäristön tilan parantamiseen?
Noin 39 500 viljelijää oli vuonna 2021 sitoutunut ympäristökorvauksen sitoumukseen ja monimuotoisuus- ja maisemanhoitosopimuksia oli noin 2 200 tilalla.
Haastatellut viljelijät
Mika Mäenpää, Seinäjoki, Louko
Sami Onnela, Alavus, Rantatöysä
Johanna Rotola-Pukkila, Kauhajoki, Hyyppä
Tanja ja Kari Koivisto, Teuva, Horo
Kasvinviljelijä, Seinäjoki
Teksti: Paula Nykänen, viestintäasiantuntija, LUMO-projekti
Kuvat: Paula Nykänen
