Pakurikääpä on valkolahottajasieni, joka kasvattaa koivun kuoreen mustia, sienirihmastosta ja puun nilasolukosta koostuvia epämuodostumia, pakureita. Puun rungon sisään sieni kasvattaa sienirihmastoa lahottaen samalla puuta.
– Pakurikääpä kerää energiansa elävästä puusta, kertoi Pro Pakuri Finland ry:n puheenjohtaja Hannu Piispanen.
Pakuri kiinnostaa maailmalla
Piispanen kertoi, että pakurin kysyntä on kova eri puolilla maailmaa.
Pakuri on tunnettu kansanlääkkeenä esimerkiksi suolisto-, sydän- ja maksavaivojen hoidossa. Se on voimakas antioksidantti, joka hillitsee elimistön tulehduksia. Siinä on myös lukuisia terveyttä edistäviä aineosia. Pakuria on käytetty jo 1600-luvulta lähtien Japanissa, Koreassa, Aasiassa ja Pohjois-Euroopassa, erityisesti Venäjällä, Puolassa ja Baltian maissa.
– 1950-luvulla pakuri oli ainoa virallinen syöpälääke itäisessä naapurissamme. Pakuri on sienistä ylivoimaisesti tehokkain elimistön tulehdustilojen hillitsijä.
Suomalaisessakin kansanperinteessä pakuri tunnetaan satojen vuosien ajalta. Toisen maailmansodan aikaan siitä valmistettiin Tikkateenä tunnettua teetä, jota käytettiin kahvin korvikkeena.
Pakurin vaikutuksista on tehty tieteellisiä tutkimuksia koe-eläimillä ja soluviljelyissä. Kliinisiä eli ihmisillä tehtyjä kokeita ei ole tehty.
Pakuri on saanut ravintolisästatuksen: kaupallisessa käytössä sitä on sallittua myydä rouheena, jauheena, kapseleina tai vesiuutteena ravintolisäasetuksen määritelmän mukaisissa ravintolisissä sekä teenä.
Tyypillisimmin kuluttajat käyttävät pakuria teen lisäksi kahvin, kaakaon, sporttijuomien, smoothien ja puurojen mausteena.
Tuotto-odotukset ja heikkokasvuiset metsät kannustavat pakurin viljelyyn
Metsänomistajien kannalta pakurin viljelemiseen houkuttaa kaksi asiaa: suuret tuotto-odotukset ja heikkokasvuisten metsikköjen hyödyntäminen viljelyssä.
Jalostamattoman pakurin hinta on tällä hetkellä noin 30–50 euroa/kilo. Jalostettujen pakurituotteiden hinta vaihtelee 200–3000 euroa/kilo välillä. Luomusertifoitu pakuri on arvokkainta.
Pakuri kasvaa parhaiten raudus- ja hieskoivujen rungoilla, harvemmin lepässä ja pyökissä.
– Pakuria voi viljellä esimerkiksi vajaakäyttöisissä koivikoissa, joita on usein kosteikoissa, järvien rannoilla ja soiden reunamilla.
Pakuri ympätään eli istutetaan elävään puuhun, jonka rungon läpimitan suositellaan olevan noin 10–20 senttimetriä.
Piispanen havainnollisti paikalle tuomiensa välineiden avulla, miten desinfioidulla poralla puun kylkeen tehdään pieni reikä, johon ymppi laitetaan ja suljetaan vahalla. Samaan runkoon voi laittaa useita istutteita siten, että ne ovat mielellään samalla puolella runkoa. Ymppien käsittelyssä hän ohjeisti käyttämään hansikkaita.
– Jos puu sattuu olemaan laho, älä istuta siihen. Poranterä pitää tällöin myös desinfioida esimerkiksi kaasuliekillä ennen kuin jatkaa istuttamista.
Ymppejä on tilattavissa Pro Pakuri Finland -yhdistyksen verkkosivujen kautta. Muodoltaan ne ovat pieniä tappeja, jotka mahtuvat poranterän jättämään reikään. Hintaa niillä on noin 2–5 euroa/kappale. Sienirihmastoa ymppeihin kasvattavia laboratorioita on Suomessa pari-kolme.
– Muutamat kaupalliset ymppien myyjät lupaavat myös ostaa pakuria viljelijöiltä ja jatkojalostaa sitä myyntiä varten.
– Keväällä mahla-aikaan ymppäystä kannattaa välttää, koska työ on silloin tosi sotkuista. Joskin mahlan sokeri saattaa tosin nopeuttaa kasvun käynnistymistä.
Yksi puu tuottaa kolme satoa
Ensimmäinen sato on korjattavissa noin kahdeksan vuoden kuluttua, seuraavat noin kuuden vuoden kuluttua. Yhdestä rungosta saa kolme satoa.
– Kasvupaikat ovat rekisteröityjä, viljelyssä on käytössä laatujärjestelmä. Pakuriviljelijöitä on tällä hetkellä kaikkiaan noin 600, pienempiä ja isompia. Jotkut ovat ostaneet koivikoita tähän tarkoitukseen.
Pakuria voi kerätä ympäri vuoden.
– Sato korjataan leikkaamalla pakuri rungon pintaa pitkin pois. Pakuri kannattaa pilkkoa märkänä ja kuivattaa huolellisesti, jotta se ei homehdu. Kuivattaa voi vaikka kasvikuivurissa tai saunan lauteilla korkeintaan 50 asteen lämmössä, kunnes kosteusprosentti on alle 20.
Pakurin keruu ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Sen keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Pakurikääpä ei ole tavallinen kääpä, sillä sen kasvutapa eroaa muista käävistä. Sitä ei yleensä pysty keräämään vahingoittamatta puuta, toisin kuin muita kääpiä.
Pakurille haetaan nimisuojaa
Pakurille haetaan EU:n nimisuojaa. Suojatulla alkuperänimityksellä tarkoitetaan nimeä, joka on peräisin tietyltä alueelta, tietystä paikasta tai poikkeustapauksissa tietystä maasta.
Nimisuojan hakemiseen on perustettu Pakuri ja metsien erikoissienet – nimisuojan turvin vientiin -hanke, jota rahoitetaan Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2014–2020. Hankkeen rahoituksen on myöntänyt Pohjois-Karjalan Ely-keskus, hankkeen vastaavana toteuttajana on Pro Pakuri Finland ry ja yhteistyökumppaneina ovat Luonnonvarakeskus ja Ruralia-Instituutti. Hankeaika on 1.9.2017–31.8.2020.
Teksti: Sofia Flygare
Kuvat: Sofia Flygare, Hannu Piispanen
