Suomen Artesaaniruoka ry aloitti viime kesänä I samma båt – Samassa veneessä -Leader-ryhmän tukeman hankkeen, jossa lanseerataan Suomeen artesaaniruuan virallinen sertifikaatti. Hanketta vetää nauvolainen kotitalousopettaja ja ruoka-alan yrittäjä Eija Lamsijärvi (pääkuvassa).
– Olen itse suhtautunut aiemmin aika skeptisesti kaikenlaisiin sertifiointeihin, joita on todella paljon, mutta kantani muuttui, kun ostin kerran kaupasta kvittenhilloa. Purkki ja etiketti näyttivät artesaanimaisilta, mutta kotona huomasin, että kyseessä olikin Tsekeissä valmistettu tehdastuote kaikkine lisäaineineen. Pakkauksissa on niin pienet tekstitkin, että artesaanituotteiden löytäminen kaupasta on tällä hetkellä aika vaikeaa. Jatkossa Suomen artesaaniruoka -logon avulla tuotteet erottuvat helposti, hän kertoo.
Tällä hetkellä hankkeessa valmistellaan sertifiointiperusteita.
– Meillä on Ruotsin Eldrimnerin (Ruotsin kansallinen artesaaniruokakeskus) säännöt mallinna, mutta Suomessa asia on niin uusi, että monia asioita pitää avata paljon tarkemmin. Ja toisaalta meillä on myös paljon sellaisia tuotteita, joita Ruotsissa ei ole, esimerkiksi hapatetut kasvikset ovat täällä suosittuja, mutta Ruotsissa ei, Lamsijärvi sanoo.
Artesaaniruoka on lähellä tuotetuista kotimaisista raaka-aineista käsityömäisin menetelmin valmistettuja elintarvikkeita, joissa ei ole turhia lisäaineita. Säännöt tulevat mahdollistamaan kuitenkin jonkin verran poikkeuksia. Esimerkiksi ulkomaista suolaa ja pippuria saa käyttää, koska niitä ei tuoteta Suomessa. Ja koneita saa olla käytössä ruumiillista rasitusta (kulumia) vähentämässä, esimerkiksi taikinakonetta saa käyttää ja uunissa voi olla ajastin tai termostaatti. Tärkeintä on kuitenkin se, että ihminen on vastuussa ruuan valmistumisesta eikä koneiden seuraamisesta automaattilinjastolla. Joitain valmistuksen kannalta välttämättömiä lisäaineitakin hyväksytään.
– Parasta artesaaniruuassa on se, että siitä maistaa, mitä raaka-aineita on käytetty. Kaupoissa on paljon sellaisia valmistuotteita, joista ei pysty enää maistamaan edes sitä, syökö lihaa, kalaa vai kanaa. Artesaaniruuassa korostuu aidot maut!
Artesaaniruuasta tuli hetkessä trendi
Alun perin kaikki ruoka on ollut sitä, mitä nyt kutsutaan artesaaniruuaksi, sillä lisäaineet ja automaattilinjastot ovat tulleet osaksi ruuantuotantoa historiallisesti tarkasteltuna vasta vähän aikaa sitten.
– Elämähän on ollut aika raskasta silloin, kun kaikki on pitänyt tuottaa alusta asti itse. On selvää, että ruokaa ollaan lähdetty tekemään koneilla heti, kun se on ollut mahdollista.
Toisaalta, kun ruokaa prosessoidaan pitkälle, siitä katoaa makuja, värejä ja vitamiineja. Siksi artesaaniruoka on nyt niin suosittua, Lamsijärvi selittää.
Lisäksi artesaaniruuan suosiota selittää sen ympäristöystävällisyys. Kun raaka-aineita ei lennätetä pitkien matkoja takaa, myös lopullisten tuotteiden hiilijalanjälki jää pieneksi. Ja esimerkiksi nopeasti ihmisten suosioon nousseet Järki särki -kalasäilyketuotteet on tehty Suomen järvistä kalastetuista särkikaloista, jotta ihmiset voisivat kalaa syömällä vähentää
vesistöjen rehevöitymistä.
Artesaaniruualle on nyt Suomessa paljon kysyntää ja tuottajat ovat huomanneet vetovoiman. Silti on myös paljon sellaisia tuottajia, jotka tekevät artesaaniruokaa tietämättään. Toisaalta taas monia tuotteita mainostetaan artesaanituotteina, vaikka ne eivät sitä olisikaan sanan virallisessa merkityksessä. Myös siksi sertifikaatille on tarvetta.
Sertifikaatti on tarkoitus saada valmiiksi ennen ensi kesää. Hanke jatkuu ensi vuoden loppuun ja tarkoituksena on syksyllä kerätä tietoa siitä, miten sertifikaatti on vaikuttanut kesän 2021 aikana artesaaniruokatuotteiden kysyntään.
Oppia Ruotsin puolelta
Esimerkiksi Ranskassa ja Italiassa artesaaniruokaa on aina tuotettu paljon. Siellä moni leipuri kasvattaa itse viljansa ja monen pienmeijerin maidot tulevat omilta lehmiltä. Ruotsissa artesaaniruuasta alettiin puhua 25 vuotta sitten. Suomessa Maa ja metsätalousministeriö suomensi artesaaniruuan käsitteen vuonna 2016.
– Meillä oli artesaaniruuan ympärillä pilottihanke tällä alueella vuonna 2013, ja silloin jo pyöriteltiin eri vaihtoehtoja suomenkieliseksi nimeksi. Sitä ennen puhuttiin ruotsalaisittain mathantverkista. Suomessa artesaaniruokaa on tehty viime vuosina eniten juuri Ahvenanmaalla ja rannikolla, koska täällä asuu paljon kaksikielistä väestöä, joka on voinut esimerkiksi kouluttautua Ruotsissa tai ylipäänsä löytää tietoa aiheesta ruotsin kielellä.
Lisäksi rannikkoalueiden kiinnostusta artesaaniruokaa kohtaan kasvatti Kustens mat (Rannikon ruokaa) -hanke, joka toteutettiin ruotsinkielisenä vuosina 2016–2018. Siinä olivat mukana Turunmaa, Uusimaa, Pohjanmaa ja Ahvenanmaa.
– Hanke oli todella fantastinen kokonaisuus. Samanlainen pitäisi tehdä ehdottomasti myös suomen kielellä!
ISB:n alue menestyi taas SM-kisoissa
I samma båt – Samassa veneessä Leader-ryhmän alueella on paljon artesaaniruuan tuottajia. Siksi sertifiointihankekin oli luontevaa järjestää täällä. ISB:n alueen tuottajat ovat myös aina pärjänneet hyvin Artesaaniruuan SM-kisoissa.
Tämän vuoden kilpailussa Kemiönsaarelle tuli viisi palkintosijaa. Sari Vikman sai tummien perinneleipien sarjassa pronssia tyrni-saaristolaislimpullaan. Sabina Ekholm taas voitti kultaa hillojen sarjassa Mustikkakesä-hillollaan ja pronssia Myöhäiskesä-hillollaan. Vihannessäilykkeissä Anders Abrahamsson sai hopeaa Kullas Gårdin kurkkusalaatillaan.
Kylmissä mauste- ja ruokakastikkeissa taas kultaa nappasivat Diana ja Jonas Kinos paholaisenhillollaan.
Myös Paraisille tuli yksi palkinto: Titti Edfelt voitti kultaa snaksit-sarjassa happamilla makeisremmeillään.
Muutkin Varsinais-Suomen kunnat pärjäsivät hyvin. Mitalisijoja lähti myös Sauvoon, Turkuun ja Mynämäelle.
Artesaaniruuan SM-kisat on järjestetty nyt viitenä vuonna. Ensi vuoden kilpailu pidetään Ahvenanmaalla.
Kuudentena innovatiivisuus!
Artesaaniruuan logoa ei olla vielä tehty, mutta mallia olisi mahdollista ottaa esimerkiksi Suomen Artesaaniruoka ry:n logosta. Siinä on käsi, jossa on kuusi sormea.
– Se kuudes on innovatiivisuus. Kuusi sormea voi kuvata esimerkiksi viittä aistia ja kuudentena innovatiivisuutta. Tai sitten ne voivat tarkoittaa neljää perusmakua, umamia ja innovatiivisuutta. Tai kolmas tulkinta on artesaaniruuan viisi kategoriaa ja innovatiivisuus, Lamsijärvi selventää.
Artesaaniruuan kategoriat ovat maito-, liha-, kala- ja viljatuotteet sekä marja-hedelmä-kasvistuotteet.
Suomen Artesaaniruoka ry yhdistää artesaaniruuasta kiinnostuneita suomalaisia ja toimii artesaaniruuan tuottajien edunvalvojana. Lisäksi yhdistys omistaa Artesaaniruuan SM-kisojen säännöstön.
Pääkuvassa: Eija Lamsijärvi koostaa parhaillaan kriteerejä Suomen artesaaniruoka -sertifikaattia varten. Hänen oma päätuotteensa on saaristolaisleipä, mutta kuvassa hän leikkaa juuri uunista tullutta juureen leivottua artesaanileipää.
Teksti: Janica Vilen
