Kaikki alkoi siitä, kun me melojat aloimme kaivata väljemmille vesille Seinäjoen Pumppurannasta. Jokirannan satavuotias betonibunkkeri oli toiminut Kyrönjoen Koskihäjyjen tukikohtana vuodesta 2005 lähtien, mutta pikku hiljaa elämä siellä alkoi käydä ahtaaksi. Nostimme katseemme lähimmälle järvelle, parin kilometrin päähän.
Löysimme Kyrkösjärven pohjoisrannalta ihanteellisen paikan, tasaisen rantatontin. Ihmettelimme ensin kenelle se on tehty, kunnes hoksasimme: sehän on (kuin) tehty meille!
Keväällä 2016 heitimme koepallon, joka alkoi saman tien pyöriä melkein pelottavan nopeasti. Kohta käsissämme oli melontakeskuksen arkkitehtisuunnitelma, 30 vuoden maanvuokrasopimus ja 150 000 euron melontaelämyshanke. Manner-Suomen Maaseutuohjelmaan kuuluvan hankkeen takana olivat Seinäjoen seudun kehittämisyhdistys Liiveri, Seinäjoen kaupunki, Etelä-Pohjanmaan Ely-keskus ja Maaseutuvirasto. Sieltä saatiin eurot. Meidän osallemme jäi vain talkootyön ilo.
Eikö yhtään hirvittänyt? Kyllä vain, sillä keskisuurelle melontaseuralle tämä oli iso hyppy tuntemattomaan. Entä jos talkoisiin ilmaantuisi vain muutama aktivisti?
Toisin kävi. Keväästä 2017 lähtien homma otti tulta ja seurasta löytyi eri alojen osaajia. Talkoissa viihtyi kuudentoista seuraavan kuukauden aikana peräti 150 eri tekijää, jotka tekivät melontakeskuksen työmaalla vapaaehtoista työtä yli 5 000 tuntia. Vau.
Kökkähenki oli korkealla, kun työ taitavia tekijöitänsä opetti! Edustalla valmistuu pintakäsittelylaitos, taustalla yksi huoltovajoista saa ylleen kattohuovan.
Talkoissa eli kökässä oli usein hauskaa, aina maukasta ja jatkuvasti motivoivaa. Neljä vajaa ja iso laituri rakentuivat pala palalta. Saimme niin hyvän melontakeskuksen kuin vain osasimme kuvitella, toisin sanoen valtakunnan parhaan. Meillä on nyt myös sähköinen kulunvalvonta ja sähköinen varausjärjestelmä. Juhannuksena 2018 meloimme suoraan melojan taivaaseen ja tulevaisuuteen.
Että pystyimme perustelemaan melontakeskuksen yleishyödyllisyyden, ideoimme siihen yhtä sun toista yhteistä asiaa.
Niistä tärkein on vesillä kuljettava luontopolku, joka sai nimekseen Kyrkösjärven vesielämysreitti. Sitä varten tarvitsimme nimistön, joka yllättäen puuttui Kyrkösjärveltä kokonaan. Saimme viranomaisilta luvan keksiä vesielämysreitin tarpeisiin nimet, kansalaiskyselyn avulla.
Ja nyt meillä on Höyhensaaret, Kalasaaret, Elämyslahti ja kivet nimeltä Isohäjy ja Pikkuhäjy. Yhteensä 50 nimeä. Liikkuville turvesaarille omansa: Kyrköönen, Seilanti, Uusi-Seilanti, Lutakko, Kulkuri ja Vaeltaja.
Järveltä löytyy myös Korentolahti, jossa lepattaa EU:n luontodirektiivin suojaamia lummelampikorentoja. Emme tienneet niistäkään ennestään mitään, mutta hanketyö nosti myös korennot päivänvaloon.
Sellaista se on: yhteiskunnan tuen saaminen edellyttää yleishyödyllisyyttä. Ja se yleishyödyllisyys tuo väistämättä hyötyä, iloa ja hupia kaikille kansalaisille.
Vaatihan se vähän hikeä ja vaivaa, mutta nyt sen uskaltaa jo sanoa: kyllä kannatti hypätä tuntemattomaan!
Yksi ahkera hankeaktiivi, Anssi Orrenmaa, oleellisen eli kökkätyön äärellä kauniina kesäpäivänä.
13.8.2018
Teksti: Anssi Orrenmaa, Kyrönjoen Koskihäjyt, Seinäjoki, Kyrkösjärven melontaelämyshankkeen hankevastaava
Kuvat: Anssi Orrenmaan kotialbumi
