Seppo Mäkisen taival yritystukien maailmassa alkoi vuoden 1986 joulukuussa Säätytalolta Maatilahallituksen koulutustilaisuudesta. Aiheena Helsingissä oli maaseutuelinkeinolain toimeenpano ja samalla tilaisuus oli lähtölaukaus maaseudun yritysrahoituksen myöntämiselle.
− Aika köykäisillä eväillä lähdimme liikkeelle. Maatilahallituksessakaan ei tiedetty tukien myöntämisestä oikein mitään. Kaikki oli uutta, eikä asiasta voinut kysyä juuri keneltäkään. Rakensimme silloin alkuun vasta toiminnan suuntaviivoja, Mäkinen muistelee.
Mäkinen muistetaan niin maataloussihteerinä Kärkölästä kuin Hämeen ELY-keskuksen tarkastajana Hämeenlinnasta ja Lahdesta. Työura yritysrahoituksen parissa kesti 23 vuotta ja loppui eläkkeelle siirtymiseen. Rahaa hän on vuosien varrella myöntänyt maaseudulle investointeihin, yritysten osaamisen ja tietotaidon lisäämiseen sekä esimerkiksi uusien työntekijöiden palkkaamiseen. Tuona aikana arvostettu työntekijä ehti nähdä monenlaisia yrittäjiä ja hakemuksia.
Alkuvaiheessa yrityksille tehtiin tukipäätöksiä kansallisella rahoituksella ja hakijat olivat viljelijätaustaisia. Tarkoituksena oli monipuolistaa maatilojen toimintaa.
− Viljelijöille myönnetyt yritystuet olivat selkeämpiä tapauksia. Merkittävissä investointihankkeissa luottamukselliset keskustelut pankinjohtajan kanssa varmistivat rahoittajien yhteisen näkemyksen. Viljelijät on myös sidottu maatilaansa, eivätkä he lähde livohkaan pahan päivän tullessa. Pk-yrittäjän on helpompi myydä tuetut koneensa ja muuttaa sen jälkeen maisemaa, Mäkinen miettii.
Kun tuet muuttuivat EU-rahaksi, mukaan tulivat puhtaasti yrittäjille tarkoitetut hankkeet.
− Sen jälkeen korostui luottotietojen ja vanhojen tilinpäätösten merkitys. Rahaa myönnettiin toimialoille, joista en joka kerta itse tiennyt mitään. Mutta sanoin aina, että jos luoja antaa viran, antaa se järjenkin, Seppo Mäkinen hymyilee.
Luotto ihmiseen
Mittavasta työurastaan palkitulla Mäkisellä on rintapielessään Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitali kultaristein vuodelta 1993 sekä Suomen Leijonan ansioristi vuodelta 2010. Mäkisen filosofiaan kuului jo alkumetreiltä asti tärkeänä se, että hän pääsi asiakkaan pirtinpöydän ääreen kuuntelemaan, mitä asiakkaalla oli sanottavana.
− Tärkeää oli kuulla, miten asiakas oli sisäistänyt uuden bisneksensä tulot, kustannukset ja markkinatilanteen. Hyvin usein käydyt keskustelut vahvistivat asiakirjoista saatua näkemystä, joko hankkeen hyväksymiseksi tai hylkäämiseksi. Rahoituspäätöstä oli myös paljon helpompi esitellä esimiehelle päätöksentekovaiheessa, kun siitä oli pelkkiä asiakirjatietoja laajempi näkemys, Mäkinen kertoo.
− Ja olen minä vuosien varrella kantanut huolta myös yrittäjien jaksamisesta, Mäkinen lisää.
Samalla yritystukien konkari muistuttaa, että yrityksessä pitää aina olla jonkinlainen ylivoimatekijä, jotta rahaa voi myöntää. Omalta uralta löytyykin kaksi mieleen painunutta timanttia. Kankaisten Öljykasvit Oy:n toimintaa rahoitettiin yrityksen alusta saakka.
− Pari vuotta toimittuaan omistajat tulivat jälleen käymään luonani ja sanoivat, että nyt me tulimme voitelemaan virkamiestä. Samalla pöytään lyötiin kaksi rypsiöljypulloa. Toiveena oli päästä Italiaan tutustumaan oliiviöljyn tuotantoon, Mäkinen muistelee.
− Olin kuulemma sanonut, että pitäähän teidän mennä ja myönsimmekin heille viikon matkaa varten kehittämisavustusta. Jälkeenpäin he ovat sanoneet, että reissu oli äärettömän tärkeä yritykselle. He ovat tehneet myös paljon tutkimustyötä rypsiöljyn terveellisyyteen liittyen.
Uran toinen timantti löytyy Tammelasta, jonne Makuliha perusti Suomen ensimmäisiä maatilateurastamoja ja tilakaupan.
− Säädökset oli silloin tehty isoille teurastamoille ja kyllä sen asian kanssa pähkäiltiin myös ministeriötasolla asti. Silloisella omistajalla Pekka Ali-Lekkalalla oli äärettömän vankka kokemus kaupasta ja hän kävi kouluttamassa Keskon kauppiaita ja lihamyyjiä. Yrittäjillä oli selviä vahvuuksia ja pystyin jälleen kerran luottamaan ihmiseen, Mäkinen lisää.
Tilaa maaseudulle ja kaupungille
Yritystuista on viime aikoina keskusteltu julkisuudessa kiivaaseenkin sävyyn. Vaikka uran varrelle on mahtunut myös tilanteita, joissa rahaa on valunut merkityksettömämpiin hankkeisiin, ovat Seppo Mäkisen mukaan maaseudun yritystuet tärkeitä ja niitä on tarpeen juhlistaa.
− Minusta on hyvä pysähtyä, katsella taaksepäin ja miettiä tulevaisuutta. Suomelle on ollut tärkeää saada rahaa takaisin EU:lta. EU-säädökset puhtaasti maatalouden suoriin tukiin ja ympäristötukiin ovat rajalliset. Maaseudun muu kehittäminen onkin se väylä, jolla EU-rahaa on saatu käyttöön. Samalla on varmistettu, että saamme myös kansallista vastinrahaa. Maaseudun kannalta tämä on järkevää.
Tärkeinä hankkeina Mäkinen on aina pitänyt esimerkiksi maaseutumatkailun tukemista sekä maatilojen toiminnan monipuolistamista. Perusmaatalous ei enää riitä elättämään maanviljelijöitä ja alkutuotanto on hankalassa asemassa halpuuttamisen takia.
− Vaikka valtiontalouden tarkastusvirasto katsoikin, että maaseutumatkailua ei pitäisi rahoittaa, me Hämeessä suhtauduimme siihen myönteisemmin. Alueellamme on noin reilun tunnin matkan päässä Kehä III:lta erittäin hyviä vesistöjä rantamökkien rakentamiseen. Mökit myös myivät parhaiten koko maassa. Matkailu olikin maatiloille yksi tukijalka maatalouden lisäksi samoin kuin esimerkiksi koneurakointi tai polttopuiden myynti.
Myös kaupungin ja maaseudun vastakkainasettelusta puhutaan julkisuudessa paljon. Molempien elämää nähneen Mäkisen mukaan on selvää, että maaseutu ja kaupunki tarvitsevat toisiaan.
− Ei saa, eikä pidä löydä toisiaan korvalle. Täällä on tilaa molemmille, Seppo Mäkinen painottaa.
− Jo opiskeluaikana sanottiin, että ei ole niin suurta kuningasta ja herraa, etteikö hän ottaisi leipäänsä talonpojan kädestä. Tuo sanonta pätee vieläkin.
Pääkuvassa: Seppo Mäkinen toimi 23 vuotta yritysrahoituksen parissa Hämeessä. ”Olen koko työurani ollut tehtävissä, joissa ole saanut olla paljon tekemisissä asiakkaiden kanssa. Dialogin käyminen ja ihmisten lähestyminen ei ole ollut minulle koskaan vaikeaa.”
Voit palata juhlaseminaarin tunnelmiin tallenteen kautta, jossa Mäkinen muistelee yhdessä muiden yritysrahoituksen konkareiden kanssa menneitä. Seminaarin toisella puoliskolla tähytään tulevaan.
Juttu on julkaistu alunperin Hämeenraitin sivuilla.
Teksti: Ulla Harju, Hämeenraitti
Kuvat: Ulla Harju, Hämeenraitti
