Maataloudella on ilmastonmuutoksen suhteen monta roolia. Suomen ilmastopaneeli on vuonna 2014 julkaistussa raportissaan listannut niitä kolme: Ilmastonmuutoksen vaikutukset tuovat viljelyyn sopeutumistarpeita. Toisaalta maataloudessa muodostuu kasvihuonekaasupäästöjä. Kolmas rooli korostaa maatalouden tarjoamia ilmastoratkaisuja.
Maa- ja metsätalous tarjoavat ratkaisuja ja mahdollisuuksia ilmakehään päästetyn hiilen sitojana maahan, ja uusiutuvan energian tuottajana, jotta fossiilienergiariippuvuudesta voidaan irtautua.
Millaisia sopeutumishaasteita on odotettavissa Suomessa?
Ilmastonmuutos muuttaa ruoantuotannon olosuhteita ympäri maailmaa. Maatalous on muiden luonnonvarasektoreiden tapaan hyvin haavoittuva ilmastonmuutoksen haitallisille vaikutuksille. Säävaihteluiden ja ääri-ilmiöiden yleistyminen on uhka maataloudelle myös Suomessa. Toinen haaste on kasvitauti- ja tuholaisongelmien yleistyminen. Myös peltojen vesitalouden hallinnan haasteet ilmastonmuutoksen myötä kasvavat: uhkia tuovat kevään kuivuus ja syys- ja talviaikaan lisääntyvä sadanta.
Yksi uhka liittyy viljelymaan kasvukunnon heikkenemiseen tiivistymisen ja hiilivarantojen vähenemisen vuoksi ja ilmastonmuutos voi niitä vielä vahvistaa. Haavoittuvuutta lisäävät myös eroosion ja ravinteiden ja torjunta-aineiden huuhtoumariskien kasvu.
Ilmastonmuutos voi tuoda myös Suomen maataloutta hyödyttäviä muutoksia, jos niitä pystytään hyödyntämään. Näihin kuuluvat uusien satoisampien viljelykasvilajien ja –lajikkeiden viljelyn mahdollistuminen kasvukauden pidentymisen ja talvien leudontumisen myötä. Perinteisten viljelykasvien, vehnän, öljykasvien ja palkoviljojen viljely voi laajentua nykyistä pohjoisemmille alueille.
Ei ihan, tämä aprillijuttu. Mutta tiesitkös, että Suomessa tuotetaan erikoisempiakin kasveja, vaikkapa kvinoaa, spelttiä, kuminaa, tattaria, öljyhamppua ja sinilupiinia. Näihin uusiin ja ikinuoriin kasveihin voi tutustua Luken sivuilla. Viljelykierron monipuolistaminen on yksi hyvä keino selviytyä paremmin vaihtelevissa sääolosuhteissa. Kuva: Raija Savikko.
Mistä maatalouden kasvihuonekaasupäästöt juontuvat ja miten niitä voi vähentää?
Kasvihuonekaasupäästöistä olennaisimpia ovat hiilidioksidin, metaanin ja dityppioksidin päästöt. Maatalouteen liittyvät kasvihuonekaasupäästöt muodostuvat monesta lähteestä: maaperästä, kotieläinten ruoansulatuksesta, lannan käsittelystä, peltomaan hiilivarastojen pienentymisestä ja energiankäytöstä.
Maataloussektorin päästövähennyksistä tekee haastavia hallita niiden syntyminen mikrobiologisissa prosesseissa pienissä pistelähteissä. Maataloussektorin päästöt ovat laskeneet Suomessa 14 prosenttia vuosien 1990–2017 välillä, mutta pellonraivaukseen liittyvät päästöt ovat puolestaan kasvaneet. Kasvihuonekaasupäästöjen lähteitä esitetään kuvassa alla.
Maaperän hiilen karkaamisen estäminen on maatalouden ilmastoratkaisujen ytimessä. Märehtijöiden ruoansulatuksessa muodostuva metaani on vähäpätöisempi merkitykseltään. Hiiliviljely voi tehdä viljelijästä ilmastosankarin. Lisäinfoa maanviljelijän varautumisesta ilmastonmuutokseen (Kuva: Ville Heimala).
Vuonna 2015 hyväksytyn Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteena on vahvistaa maailmanlaajuisia toimia ilmastonmuutoksen uhan torjumiseksi. Sopimuksessa mainitaan, että tavoitteena on myös parantaa valtioiden kykyä sopeutua ilmastonmuutokseen sekä edistää vähähiilistä kehitystä vaarantamatta ruokaturvaa. Suomessa on linjattu, että maatalouden päästövähennykset tulisi toteuttaa tavoilla, jotka eivät vaaranna kotimaista ruoan tuotantoa tai globaalia ruokaturvaa.
Tehokkaimpina kasvihuonekaasuja vähentävinä toimina mainitsevat eloperäisten maiden hiilivarastojen säilyttämisen ja biokaasutuksen lisäämisen. Viljelijöille hyväksyttävimpinä toimina he näkevät lannankäsittelyjärjestelmät ja säätösalaojituksen. Maatalouden ilmasto-ohjelma – Askeleita kohti ilmastoystävällistä ruokaa (MMM 2014) esittelee 76 kpl ruoantuotannon ja kulutuksen ilmastonmuutokseen sopeutumista edistävää ja/tai ilmastonmuutosta hillitsevää toimenpidettä.
Kahdeksaksi tärkeimmäksi toimenpiteeksi ohjelmassa linjataan seuraavat toimet: hiilen sitominen maaperään, turvemaiden käyttöön liittyvät toimet, kasvinjalostus, kasvin- ja eläinterveys sekä haitallisten vieraslajien leviämisen estäminen, lannankäsittely ja typpilannoituksen tarkentaminen, energiatehokkuus sekä uusiutuvan energian tuotanto ja kulutus, ruokahävikin vähentäminen koko ruokajärjestelmässä ja ruokavaliomuutokset kasvispainotteisempaan suuntaan. Ruoan ja ruoantuotannon ilmastovaikutuksista voi kuunnella lisää Luonnonvarakeskuksen podcastista.
Millaisia ovat maatalouden tarjoamat ilmastoratkaisut?
Maatalousmaan hiilensidonnan lisäämisen arvioidaan olevan yksi tärkeimmistä tavoista, jolla maatalous voi osallistua ilmastotalkoisiin. Lisäksi maan eloperäisen aineksen määrän kasvattaminen parantaa kasvukuntoa, jolla edistetään maan tuottavuutta ja sopeutumista ilmastonmuutokseen. Maan kasvukunnosta huolehtiminen voi lisätä sietokykyä äärellisiä sääoloja vastaan. Hyvä maan rakenne ja korkea eloperäisen aineksen määrä kasvattavat maan vedenpidätyskykyä kuivina jaksoina ja toisaalta estävät maan kulkeutumisen pellolta pintavalunnan mukana rankkasateiden aikana.
Kestävä ruoantuotanto pohjautuu aurinkoenergiaan ja yhteyttämiseen. Peltojen aurinkopaneeli on ruoan perusta. Suomen 2,2 miljoonaa hehtaaria maatalousmaata tuottaa nyt ja tulevaisuudessa ruokaa ja rehua. Helsingin yliopiston agroekologian professori Juha Helenius kiteyttää asian kolumnissaan. Kuva: Sari Himanen, Luke.
Miten maan kasvukunnosta voi huolehtia? Avainsanat voisivat olla vesitalous, viljelykierto ja viljelykasvivalinnat. Vesitaloudesta huolehtiminen tarkoittaa, että vesi ei seisoisi pellolla, vaan pääsisi salaojiin tai avo-ojiin. Viljelykierrossa oleva nurmi, erityisesti syväjuurisiakin kasveja sisältävänä seoksena, on keino saada eloperäistä ainesta säilymään pellossa. Pelkät viljan oljet ja juuret eivät riitä maan hiilipitoisuutta säilyttämään, vaan tarvitaan enemmän kasvimassaa ja juurimassaa, lantaa tai maanparannusaineiden hiiltä peltoon.
Mitä enemmän on ”vihreitä viikkoja”, eli aikaa, jolloin pelto on kasvipeitteisenä ja yhteyttävänä, sitä enemmän kasvit voivat hiiltä peltoon kerryttää. Alus- ja kerääjäkasveilla on tutkimustenkin mukaan merkittävää hyötyä myös pellon hiilen säilyttämisessä ja kerryttämisessä. Syväjuuriset kasvit tekevät hyvää maan rakenteelle ja lisäksi ne voivat siirtää hiiltä juuriensa avulla syvemmälle peltoon ”varastoon”. Nurmien hyödyistä löytyy lisätietoa Luonnonvarakeskuksen teettämästä napakasta animaatiovideosta Monipuolisesti hyödyllinen nurmi.
Nurmien hyödyistä löytyy lisätietoa Luonnonvarakeskuksen teettämästä napakasta animaatiovideosta Monipuolisesti hyödyllinen nurmi.
Nurmi ja nauta tuottavat meille monenlaisia hyötyjä ja ekosysteemipalveluita. Märehtijät pystyvät muuttamaan nurmea arvokkaiksi proteiineiksi. Ilmastonmuutoksen kannalta maataloudessa tärkeintä on maaperän hiilivarastojen karkaamisen estäminen. Nurmi on yksi oiva keino myös siihen. Lue lisää nurmista!
Typensitojakasveja viljelykiertoon sisällyttämällä voi vähentää typpilannoitteiden ostotarvetta ja samalla niiden valmistamisessa kuluvan energian määrää. Ravinteiden kierto tehostuu tilojen välisellä yhteistyöllä ja hakemalla tehokkaimpia lantaan ja kierrätyslannoitteisiin pohjautuvia ratkaisuja. Alus- ja kerääjäkasvit pelloilla auttavat myös ravinteiden talteen nappaamisessa. Monimuotoisuuden kasvattaminen viljelykierron sekä kasvilajien ja lajikkeiden monipuolisen käytön kautta lisää satovarmuutta ja voi parantaa tilan riskienhallintaa.
Palkokasveista saadaan ruokaa, rehua, viherlannoitusta ja maanparannusta. Palkokasvit ovat nimensä mukaisesti kasveja, joiden hedelmä on palko. Palkokasvit ovat luonnon omia typpitehtaita, sillä ne kykenevät sitomaan typpeä ilmasta juurinystyräbakteerien avulla suoraan kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Lue lisää palkokasveista: Kuva: Elina Nurmi, Luken arkisto.
Suurin osa Suomen kasvihuonekaasupäästöistä on lähtöisin energiasektorilta ja fossiilisten polttoaineiden käytöstä, 74 % vuonna 2017, joten sinne kaivataan myös suurimpia vähennyksiä. Suurin osa Suomen biomassapotentiaalista on maatalouden biomassoissa (nurmi, olki ja lanta: 86 %) ja loput metsäteollisuuden lietteissä, elintarviketeollisuuden sivuvirroissa, biojätteessä ja yhdyskuntajätevesilietteessä.
Biokaasua tuotettiin Suomessa vuonna 2017 noin 0,7 TWh, mikä on vain noin seitsemän prosenttia koko teknis-taloudellisesta biomassapotentiaalista. Biokaasua voi hyödyntää sähkönä, lämpönä ja/tai liikennepolttoaineena. Biokaasulla olisi mahdollista korvata viidennes kotimaan liikenteen polttoaineista tai kattaa lähes kokonaan maatalouden energiantarve. Tulevaisuudessa maatila voisi tuottaa sekä ruokaa että energiaa.
Ilmastonmuutoksen kannalta turvemaiden hiilen säilyminen maassa ilmakehään haihtumisen sijasta olisi olennaista. Jos laajentava eläintila saisi lisäpeltoa lannanlevitysalaksi muilla keinoin kuin turvemaasta tai suometsistä uutta peltoa raivaamalla, olisi se ilmastonmuutoksen kannalta hyvä ratkaisu. Ratkaisu saattaisi löytyä esimerkiksi tilayhteistyöstä ja sitä kautta jo kauan sitten raivattujen peltojen käytöstä. Turvepelloilla mahdollisimman vähäinen muokkaaminen, esimerkiksi monivuotinen nurmi, olisi hiilen säilymisessä avuksi, samoin vaikkapa vedenpinnan noston mahdollistava säätösalaojitus.
Maaperän pieneliöiden elinoloista huolehtiminen (tarvitsevat happea ja ruokaa) tukee muun muassa kasvitautien ja tuholaisten ehkäisyä, maan mururakennetta, ravinteiden kiertoa ja vapautumista. Alus- ja kerääjäkasvit, mesikasvit, ojanpientareet sekä pajut ja puut pellon reunoilla tarjoavat ruokaa ja suojaa hyötyhyönteisille, ne auttavat pölytystä ja tuholaistorjuntaa.
Kiinnostaisiko lisätieto varautumisesta ja ilmastoviisaista ratkaisuista? Maanviljelijän varautuminen ilmastonmuutokseen –koosteessa on kerrottu varautumiskeinoja kattavammin.
Ilmastonmuutos on kuin silmälasit – näkökulma kaikkien asioiden tarkasteluun. Varautumisesta tilatasolla tekee haastavaa se, että emme voi tietää tulisiko jollakin alueella jonakin ajanjaksona varautua viljelyssä esimerkiksi kuivuuteen vai märkyyteen. Varautumisessa kannattaakin suosia kullekin tilalle sopivia toimia, jotka vähentävät haavoittuvuutta, auttavat riskien hallinnassa ja lisäävät resilienssiä –siis toimia, jotka tuottavat muitakin hyötyjä ja joille ilmastoperuste voi olla lisäperuste. Näihin kuuluvat esimerkiksi yllä kuvatut maan kasvukunnon hoito, typensitojakasvien hyödyntäminen, alus- ja kerääjäkasvit ja luonnon monimuotoisuuden vaaliminen.
Lisätietoja Ilmastonmuutokseen varautuminen maataloudessa hankkeen–sivuilta www.ilmastoviisas.fi
Ilmastonmuutokseen varautumiseksi maatiloilla voidaan toteuttaa lukuisia toimenpiteitä. Näihin kuuluvat mm. maan kasvukunnon hoito, vesitalouden hallinta, monipuolinen viljelykierto, alus- ja kerääjäkasvien käyttö sekä talviaikainen kasvipeitteisyys. Lisäksi fossiilisia polttoaineita voidaan korvata erilaisilla uusiutuvan energian vaihtoehdoilla. Lue lisää maatilojen ilmastotoimista. Kuva: Erkki Oksanen, Luken arkisto.
Lisätietoja Riitta Savikko, riitta.savikko@luke.fi, 050 571 4548,
www.ilmastoviisas.fi
Pääkuva: Luonnonvarakeskus ylläpitää kattavaa tilastotietokantaa maataloudesta. Kuvassa Metsätyömieskirjan kuvitusta, julkaisuvuosi 1972. Kuvaaja: Erkki Heikinheimo.
Teksti: Riitta Savikko, Sari Himanen ja Elina Nurmi työskentelevät tutkijoina Luonnonvarakeskuksessa. Ilmastonmuutokseen varautuminen maataloudessa -valtakunnallinen koordinaatiohanke (VILLE) aloitti toimintansa loppuvuodesta 2018. Koordinaatiohanke tukee ilmastonmuutokseen varautumiseen liittyvien alueellisten hankkeiden työtä sekä lisää yhteistyötä ja verkottaa toimijoita. Hanke tuottaa tapahtumia, materiaaleja ja monikanavaista viestintää hanketoimijoiden, viljelijöiden, neuvojien ja opiskelijoiden tueksi ilmastonmuutokseen varautumiseksi. Koordinaatiohanketta rahoittaa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma (Hämeen ELY-keskus).
